Peti lauloi aikoinaan laulussa anOulu Shangri-la: Lakkautetaan kyläkoulut ja muutkin menolähteet. Päättäjille tämä asia tulee syksyllä ajankohtaiseksi, heidän käsissä kun on kolmen Oulun kyläkoulun tulevaisuus. Mikään uusi asia ei ole kyläkoulujen lakkautus ei ole, buumi alkoi jo 1960-luvulla kun muuttoliike kiihtyi ja syntyvyys väheni, ja noista ajoista on vain vauhti kasvanut. Kyläkoulujen lakkauttaminen jakaa ihmisten mielipiteitä ja herättää voimakkaitakin tunteita. Ihmisiä jotka asuvat lakkautettavan koulun alueella asia koskettaa suuresti ja keskusteluttaa se muitakin. Kyläkouluissa saa yksilöllistä opetusta ja ne on pala suomalaista kulttuuria ja historiaa.

Kyläkoulussa on opiskelu rentoa  ja opettaja keskustelee oppilaiden kanssa myös koulutyöhön kuulumattomista asioista. Oppimisympäristöä korostetaan kaikessa oppimisessa, maaseutuympäristö tarjoaakin oppilaille mitä parhaimman ja luovan opetusympäristön  Kyläkoulu on tärkeä koko kylälle ja kyläyhteisön jäsenille, kyläkoulu koetaan  avoimeksi oppimiskeskukseksi jota voivat hyödyntää kaikki kylän asukkaat. Illalla kyläkouluissa pidetään harrastekerhoja yllä ja vietetään koko kylän joulu- ja kevätjuhlat. Miten isoissa oppimiskeskuksissa joissa opettajia on jo nyt liian vähän eikä uusia palkata säästösyistä oikein voidaan? Opettajat ovat jo nyt kovan työpaineen alla normi arjessa. Korona saa miettimään miten isoissa opetusympäristöissä on tautien helpompi levitä ja tautiketjuja on  vaikeampi selvitellä kuin pienissä opetusympyröissä. Oulu voisi näyttää mallia ja pitää suomalaista kouluhistoriaa yllä säästämällä kyläkoulut.