Business Finland eli BF jakoi rahaa yrityksille, jotka voisivat kehittyä koronan jälkeen. Hakemuksia tulvi ovista ja ikkunoista ja myönteisiä lappuja jaettiin. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että on tarvinnut olla kuin yrityksen omaperäinen hakemus sisään, niin rahat tipahtivat tilille.

Kohuhan siitä tuli, itku ja poru. Alkoi tarkistus tukien myöntämisen perusteista. Tarkastuksen kohteena olivat käsittelyprosessin asianmukaisuus ja päätösten säädöstenmukaisuus, myöntö- ja hylkäysperusteet, hakemusmäärät ja käsittelyajat sekä myönnetyn rahoituksen aiottujen käyttökohteiden sääntöjen mukaisuus.

BF arvioi hakemusten rahoituskelpoisuuden osalta erityisesti, miten toiminnan kehittäminen on kuvattu. Rahoitushakemuksiin kuvatut kehittämistoimenpiteet ja koronaepidemian vaikutus on tulkittu matalalla kynnyksellä. Tämä on aiheuttanut tulkinnanvaraisuutta erityisesti kehittämisen ja varsinaisen liiketoiminnan välillä.

Rahoituksen hakemisessa ja käsittelyssä on painotettu käsittelyn helppoutta, yksinkertaisuutta ja nopeutta. Tarkastuksen mukaan tässä on käsittelyprosessin osalta olennaisilta osin onnistuttu. Myöntö- ja hylkäyspäätöksiä on pääsääntöisesti perusteltu annettujen ohjeiden ja kriteerien mukaisesti. tarkastuksen perusteella BF ei ole rahoittanut sellaista yhtiötä, joka rahoituspäätöksen ajankohtana olisi asetettu konkurssiin tai yrityssaneerausmenettelyyn maksukyvyttömyyden vuoksi, tai jolla olisi ulosotossa verovelkaa, tai joka olisi menettänyt yli puolet merkitystä osakepääomastaan kertyneiden tappioiden vuoksi. Tarkastusraportista kirjoitti Talouselämä-lehti.

Kiire oli kova ja raha poltti BF taskuja, rahaa jaettiin kiireen vilkkaan. Eipä katsottu ollenkaan yrittäjän menneisyyttä ja aikaisempaa konkurssi ja velkahistoriaa. Rahaa piti vissiin saada menemään, koska sitä alussa jaettiin myös yhden henkilön yrityksille kuten vaikkapa oululaiselle, pihan perällä toimivalle peräkärrykauppiaalle. Selvityksen mukaan aikomuksena laajentaa mopojen ja moottoripyörien korjaukseen sekä tukkukauppaan. BF tuki hanketta ihan mukavasti 71 400 eurolla. Kysyin BF:lta miten tuo tuki on mahdollinen, ja vastauksena kuulemma Oulussa tarvitaan mopokorjaamoa.

Kun taas kainuulainen kylpylä, joka laajentaisi toimintaansa ei saanut euroakaan! Kyllä minusta täytyisi tukea ennemminkin kainuulaista kylpylää kuin yhden miehen peräkärrykauppiasta Oulussa. Kainuussa on muutenkin vähän töitä ihmisillä ja olisi luullut, että siellä rahaa tarvitaan matkailun turistivirtojen elvyttämiseksi ja kehittämiseen. Kylpylä Kainuussa ei ole pelkästään kylpylä, vaan matkailun solmukohta ja sen aluetaloudelliset vaikutukset ovat merkittävät.

Kuka takaa, että yrityksien sepittämät korkealentoiset suunnitelmat joihin rahaa nyt saa helpolla, tulevat lopulta toteutumaan? Kyllä totta on se, että tilaisuus herättää oman hyödyn tavoittelijat, jotka ottavat helpon rahan ja hyödyn vastaan. Haitat jäävät yhteiskunnan kontolle.

Ollaan sitä monta vuotta kehuttu ja medioissa mainostettu kuinka kannattaa alkaa yrittäjäksi Suomessa. On järjestetty kursseja työvoimatoimiston toimesta ja jopa peruskouluissa on järjestetty opetusta yrittäjyyteen. On käytetty mielikuvien luontiin suurten yritysten imagoja ja annettu ymmärtää, että sinunkin yrityksesi on joku päivä tällainen ja olet onnellinen menestyvä yrittäjä. Mainoksissa esiintyy pääsääntöisesti isoja yrityksiä, joissa on paljon henkilökuntaa ja menestystä.

Ei juuri lueta juttuja yhden ihmisen yrityksistä, jotka ovat laitettu pääsääntöisesti pystyyn pienen starttirahan turvin. Pieni yritys pyörii alkuun niin kauan kuin starttirahaa on. Tukiraha kunloppuu, alkaa arki ja pienyrittäjän maksut virtaavat säännöllisinätulojen epäsäännöllisyydestä huolimatta. Maksussa olisi sähköä,vuokraa, eläkemaksua, veroja, osamaksuja ja tähän päälle vielä yrittäjänpalkka. Jos kassavirta ei ole kunnossa, alkavat vaikeudet. Ensin yrittäjä luopuu palkastaan ja koittaa pitää yritystä pystyssä. Samalla vähän viivästyymyös eläke ja verojen maksut. Alkaa myös ulosottomiehen kirjeet tullatutuiksi, mutta yrittäjä sinnittelee vuodesta toiseen uskoen kyllä tämäntästä paremmaksi muuttuvan, kunhan saan tuon seuraavan homman taaskerran tehtyä.

Sitten tuli vuosi 2020 ja korona. Valtion päätti surutta siivota huonot yrittäjät pois. Business Finland jakoi tukea vain suurille työllistäjille ja sellaisille, jotka olivat bisneskonsulttien kanssa tekemisissä ja kokeilivat hakea sieltä tukea. Herää kysymys eihän Suomessa ole hyväveli verkostoja vai joko se jo maan tapa? Jos näyttää siltä, että kaverit ovat jakaneet toisilleen rahaa, niin se oikeasti näyttää siltä. Eipä lohduta pienyrittäjää.

Seuraavaksi sanottiin kunnilta saatavissa olevan tukea. Tuki, jonka suuruus on vain 2000 euroa ja kunta päättää kenelle se myönnetään, eli ei kaikille. Jos on merkintä ulosottorekisterissä tukea ei tipu eikä verovelkaakaan hyvällä katsota. Yrittäjä saa sentään historiallisella päätöksellä mennä työvoimatoimiston asiakkaasi, tosin vain määräajaksi. Kun määrä aika loppuu, meillä on tuloton yrittäjä. Mikäli ei ole yritys mennyt jo konkurssiin tai lopettanut.

Suomessa tulee olemaan ennätysmäärä työttömiä yrittäjiä työnhakijoina. Tarvitsee vilkaista vain Suomen lähihistorian lamaan, miten kävi laman ajan pienyrittäjille. Silloinkin suoritettiin pienyrittäjien puhdistus, perheitä hajosi ja liian moni pienyrittäjä päätti päivänsä oman käden kautta jättäen syvät traumat moneen sukuun ja ihmisiin. Toivoisin valtion ottavan tosissaan nämä pienyrittäjät eikä aja heitä konkurssiin. Pieni on yhtä tarpeellinen kuin suuri, muulloinkin kuin vain juhlapuheissa.

Oulun kaupungin täytyisi hoitaa paremmin ulkourheilualueita. Näistä erityshuomio kiinnittyy frisbeegolfratoihin, jotka ovat päässeet huonoon kuntoon, vaikka seurojen aktiivit ovat parhaansa mukaan kunnostaneet näitä. Radat sijaitsevat yleensä puistojen ja muiden urheilualueiden läheisyydessä.

Oulun suosituimpiin ratoihin lukeutuu Toppilan rata, jossa on pelattu EM-kilpailut. Ja kun kyse on puistoradasta, tulee ongelmia niittämisen suhteen. Varma kesän merkki on, kun frisbee foorumilla kysellään joko Toppila on niitetty?  Huolenaiheena on tällä hetkellä maanläjitys, jonka kestoa ei ole tiedossa sekä koirapuiston siirto, jonka vaikutus ei ole vielä tiedossa.

Vuonna 1998 perustettu Hiirosen rata on yksi maamme perinteikkäimmistä radoista ja vanhimpia täyden 18 väylän ratoja. Hiironen on kunnostuksen tarpeessa, mm heittoalustojen uusinta ja kosteuden hallinta. Edellisestä isommasta kunnostuksesta on vierähtänyt jo 7 vuotta. Silloin kaupunki osallistui kiitettävästi talkoisiin tukemalla seuroja materiaaleilla, toivottavasti jatkossakin.

Virpiniemessä on suosittu metsärata, joka vaatisi vähän isompaa remonttia. Virpiniemessä pelataan peräti kahdet SM-kisat, jos korona suo. Tänä vuonna elokuussa pelataan amatöörien SM-kisat ja ensi vuonna avoimet SM-kisat. Nyt olisi vielä aikaa kunnostella näitä frisbeegolfratoja ennen kuin SM-pelaajat tulevat Ouluun. He tulevat käyttämään muitakin ratoja kuin Virpiniemen, ja pelaajat tuovat rahaa paikallisille yrityksille ja saattaapa joku innostua, kun Oulussa on huolehdittu asioista, harkitsee jopa muuttavansa Ouluun ja ainakin tulee pelireissulle uudelleen.

Kokeilin, onko asialla kannatusta ja tein kuntalaisaloitteen, löytyy osoitteesta  https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/14170.  Kuntalaisaloite poiki vuorokaudessa pari sataa kannattajaa, joten pelaajia Oulussa on ja huoleni on aiheellinen. Pientä panostusta ratoihin tarvitaan siis kaupungin puolelta!

Liikenne- ja viestintäministeriö käynnisti loppuvuodesta 2019 Suomi-Rata hankeyhtiön perustamiseen liittyvät neuvottelut. Hanke tulisi koskettamaan enemmän eteläsuomalaisia kuin pohjoisen väkeä. Päästäisiinhän toki viisitoista minuuttia aikaisemmin Helsinkiin, sujuvasti ja häiriöittä, Näin ainakin luvattiin hanketta markkinoitaessa. Mielestäni enemmän pitäisi saada kuin tuo 15 minuuttia ja ainakin lupaus, että tulevaisuudessa näin on. Ollaan kyllä epävarmoilla vesillä nyt.

Mukaan kutsuttiin: Akaan kaupunki, Finavia Oyj, Helsingin kaupunki, Hämeenlinnan kaupunki, Janakkalan kunta, Jyväskylän kaupunki, Kangasalan kaupunki, Lahden kaupunki, Lempäälän kunta, Nokian kaupunki, Oriveden kaupunki, Oulun kaupunki, Pirkkalan kunta, Porin kaupunki, Riihimäen kaupunki, Seinäjoen kaupunki, Tampereen kaupunki, Vaasan kaupunki, Vantaan kaupunki, Vesilahden kunta sekä Ylöjärven kaupunki. Valtiota pyydettiin myös tukemaan tätä.

Suunnittelun on arvoitu maksavan 154 720 000 euroa, Oulun kaupungin osakeomistus koko hankeyhtiön osakekannasta olisi 0,58 prosenttia ja samalla omistusosuutta vastaava rahoitusosuus 903 400 euroa. Kustannus jakautuu noin kymmenen vuoden ajanjaksolle, joka on suunnittelun arvioitu kesto. Rahoitusyhtiöön kerätään oma pääoman ehtoisena rahoituksena suunnittelun aikana. Kuluvan vuoden osalta Oulun arvioitu rahoitusosuus olisi 12 783,11 euroa, joka on samalla yhtiön perustamiseen liittyvä osakkeiden merkintähinta.

Kuntien rahoitusosuudet on jaettu asukasluvun ja vaikuttavuuden perusteella. Eniten hyötyville Helsingin, Vantaan ja Tampereen kaupungeille rahoitusosuus on suhteellisesti korkein. Esimerkiksi Tampereen ja Vantaan kaupunkien rahoitusosuudet ovat molemmille 11,1 miljoonaa euroa. Radan suoran vaikutuspiirin ulkopuolella oleville kaupunkien rahoitusosuus on matalin. Halvalla saataisiin, sanoisi Sulo Vilen aikoinaan. Vajaan miljoonan euroa epävarmaan hankkeeseen on Oulu laittamassa kymmenen vuoden aikana rahaa, sopii kyllä ihmetellä eikö Oululla ole muka muuta käyttöä tuolle rahalle? Onko unohdettu 56 miljoonan euron leikkauslista?

Miltähän tuntuu yt-neuvotteluissa olevista Oulun kaupungin henkilöistä tällainen rahan haaskaus? Kyläkouluja lopetetaan kyllä säästötoimen nimissä mutta rahaa riittää laittaa epävarmaan ratahakkeeseen. Kukaan ei tiedä miten jylläävä koronavirus tulee kohtelemaan Oulun taloutta, epäilen että ei kovin hyvin. Asia oli esillä Kaupunginhallituksessa 16.3. jolloin asia jätetiin pöydälle ja asiasta päätetään 23.3.

Monella tapaa suomalaiset sukujuuret ovat maaseudulla. Toki se viidennen polven stadilainenkin saa ruokansa maaseudulta. Maanviljelijät ovat kuuliaista ja nöyrää kansaa. Muuta en osaa enää ajatella, kun seuraa maatalousyrittäjien ahdinkoa EU -ylimielivallan ja suomalaisen virkaintoisen byrokratian puristuksessa. Kun vaikuttaa siltä, että paitsi byrokratian, niin joidenkin poliittisten suuntien perusteella maanviljelijää epäillään automaattisesti epärehelliseksi. Näin on, jos siltä näyttää, sillä maanviljelijää tarkkaillaan niin monesta suunnasta. Maataloustuet ja niihin liittyvä hallinnointi on kaikille julkista tietoa. Ja onneksi meillä on vielä viljelijöitä, joilta voi myös kysyä suoraan.

Turhauttaa tämä ajattelu maaseudusta ongelmana. Ei kai voi olla niin, että suomalainen maaseutu, puhtaan ruoan ja luonnontuotteiden lähde vaatii virkamiehen toisensa perään valvomaan vaikkapa irlantilaisen ilmakuvauksen tuloksia Suomessa (YLE M.O.T. 24.2.2020). Minä en hyväksy tätä, ja suosittelen muitakin äänestämään EU -byrokratiaa vastaan. On aivan hullua, että on kannattavampaa ryhtyä maataloustukien tarkastajaksi kuin maatalousyrittäjäksi.

Ja te viranomaiset, jotka piiloudutte EU -säädösten taakse, tehkää tässä tilanteessa vaikka nyt niin. Mutta ottakaa joku kertomaan, miksi niin teette. Tämä olisi ensiarvoisen tärkeää kaikin puolin, jotta me EU -kansalaiset ymmärtäisimme EU -alamaisuuden. Muutoin ollaan vaan siinä tilanteessa, että EU sahaa itseltään uskottavuuttaan suomalaisten silmissä.

Suomen Keskusta on tilanteen vanki, vaikka urheasti maaseutua puolustaa. Niin kaikkien pitääkin mielestäni puolustaa suomalaista maaseutua. Mutta mitäpä nämä keskustalaiset kavereilleen oikein voivat? Haavisto, Anttila, Korkeaoja – viivytystaistelua he kävivät, mutta turpaan otettiin jo EU -maatalousjäsenyyden alkumetreillä. Sitten meillä on ympäristöministeriö ja Vihreät, jotka varmasti yrittävät kaikessa parkua EU:n tahtiin, kunhan se vain Vihreiden politiikkaan on sopivaa. Hassi ja Hautala voisivat listata näkyviin tekonsa maaseudun puolesta.

Ja se hevosen lannan poltto. Vuosia, vuosia se on sallittu muissa Pohjoismaissa samojen direktiivien vallitessa. Perusteet erilaiset, mutta käytäntö toinen, eli virkamieskäytäntö. No, siellä se palaa. Mutta tämäkin virkamiehistä kiinni! Niin näinkö tämä on, että voimakastahtoisen virkamiehen jyrää vain voimakas ministeri tai muutoin voimakas poliittinen rintama. Ei hyvää päivää, Suomen kansa, tämä tsaarin ajan byrokratian perintö on raskasta.

Että Oulullakin olisi tarjottavaa maa- ja metsätaloudessa. Näillä seuduin on kuitenkin vuosisatoja viljelty maata, kalastettu kestävästi, metsästetty järkevästi ja metsätalous on ollut kestävää. Ja nyt vaikuttaa siltä, että Oulu sammuttelee valoja näitä maaseutumaisilta alueilta. Muhevaa multaa on Oulussa monilla seuduin kasvattaa perunaa ja muuta tärkeää. Ei kai ole niin, että virkamiesvastus on suurin vastus viljelylle?

Onnea ja menestystä Mirja Vehkaperälle aloittaessaan uudessa pestissä, jossa hän ainakin lehtitietojen perusteella haluaa palauttaa hyväntekemisen hengen. Siinä on nimittäin tekemistä, sillä Ouluun on syntynyt vuosien saatossa päätöksenteon vaikeus. Se johtuu valtuuston jakaantuneisuudesta ja suoranaisesta pelin politiikasta. Leirissä on suurten puolueiden edustajat hyvin edustettuna ja täydennettynä pienten puolueiden edustajilla. Kahtiajako on päivän selvä. Ensin on kaupungin keskustan etuja ajavien politikkojen leiri ja toinen leiri ajaa laitakaupungin asiaa. Valtuuston edustajan asuinpaikallakin on merkitys poliittisessa leirijaossa, miten lie kaverisuhteita? Tai verkostoiksihan niitä nykyään kutsutaan.

Päätelmään Oulun omasta leiripolitiikasta olen tullut seuratessani aktiivisesti kaupungin päätöksentekoa. Esimerkiksi tieosuuskunnattomien teiden aurauksien lopettaminen ja samalla avustusten hakuvaikeus oli selkeästi molempien leirien tekele. Kalliit citypyörät ja päätös hakea kulttuuripääkaupungiksi menee kirkkaasti keskikaupungin puolelle, mukaan lukien pyöräilybaanat. Uuden Oulun strategian mukaista tämä haja-alueiden näivettäminen ei ole, mutta tuskin kukaan enää muistaa kuntaliitosta ohjannutta strategia-asiakirjaa. Vai oliko se niin heppoinen asiakirja, että sillä ei mitään ohjausvaikutusta olekaan?

Miten päädyttiin rakentamaan uusi koulu Salopäähän? Salonpään tapauksessa oli suurten puolueiden lopparit asialla koska heillä on siteitä Salonpäähän. Olihan siellä myös pienpuolueen edustusta, mutta tiukalle se meni, äänestyksessä koulu siis tuli Salonpäähän. Koulut ovat edelleen lakkauttamisuhan alla, kuten olemme lukeneet Perlaconin raportista.

Käytän tässä esimerkkinä Pikkaralan koulua, koska tiedän ja tunnen sen taustat. Koulun lakkautus ei tuo säästöjä Oulun kaupungille, vaikka Perlaconin esitys niin väittää. Säästöt hupenevat koulukuljetuksiin. Pikkaralalla on aktiivisista vapaaehtoisista koostuva ryhmä, joka kiertää eri puolueitten valtuustoryhmissä kertomassa Perlaconin epäkohdista. Pikkaralasta ei omaa valtuutettua ole tällä kaudella. Toki toivon, ettei poliittinen peli vaikuta tulevaisuuteen, jotta Pikkaralan kyläkoulu palvelee koululaisia ja kyläläisiä jatkossakin niin kuin se on jo palvellut yli 100 vuotta.

Todennäköisesti nähdään vastakkainasettelu Pikkarala – jokin toinen säästökohde, niitähän Perlaconin esityksestä löytyy. Esimerkkinä vaikkapa yksityisteiden avustukset, esityksen mukaan niistä höylättäisiin vielä 10 prosenttia pois. Kulttuurikaupungin höyläkulttuuri ei hyvää tee maaseudulle. Uutisista tiedetään, kuinka hyvä pöhinä on Oulusta irronneella Jakkukylällä. Nyt joku Perlacon miettimään, miten kuntaliitosten haittoja häivytetään!

PS. Jos nuotiolla puhaltaa samaan hiileen, mutta nuotion vastakkaisilta puolilta, pölähtää savut kaikkien silmille!

Oulun kaupunki houkuttelee asukkaita yhteistoimintaan, jossa voi vaikuttaa oman alueensa asioihin ja päätöksen tekoon. Näitä ryhmiä on eri puolella kaupunkia. Itse toimin aikoinaan Maikkulan suuralueen yhteistyöryhmän puheenjohtajana eli Mytyn. Kokoukset olivat pieniä, jossa kokoustivat aina samat osallistujat. Vaihtelua kokouksiin toivat alueen toimintarahahakemukset, jotka käsiteltiin ns. rahanjakokokousessa, josta ne lähetetään lähidemokratialautakunnalle edelleen päätettäväksi ja hyväksyttäväksi. Nämä rahanjakokokoukset eivät olleet sopuisia, ja väkeä oli paljon. Jokainen puolusti omaa tapahtumaansa, johon voisi saada kaupungilta ilmaista rahaa. Sinänsä se on lähidemokratian kannalta hyvä asia.

Testasin itsekin voiko tämän yhteistoiminnan kautta saada jotain asioita kaupungilta läpi, esim koulun yhteydessä olevien tyhjien tilojen hyötykäyttö, alikulkutunneli yms. Eipä onnistunut. Kokemukseni perusteella yhteistoiminta on aivan turha kuluerä Oululle. Yhden asian sain sentään menemään eteenpäin koskien Oulujoen vesiliikenteen nopeusrajoituksen alentamista. Esitys meni ensin Oulun kaupungille yhteistyöryhmän esityksenä, josta se oli siirtynyt ELY-keskukselle. ELY-keskuksesta oli oltu yhteydessä Oulun kaupunkiin ja kysytty menisikö asia kuntalaisaloitteena, ja vastaus tähän oli, että ei mene. Mitähän varten ovat nämä yhteistoiminnat? Tämäkään asia kun ei kelvannut. Oulun kaupunki omistaa suurimman osan vesialueesta ja on hakenut aikoinaan nykyisen voimassaolevan nopeusrajoituksen alueelle, joka on nykyään 25km/h aiheuttaen mm melu- ja aaltoiluhaittaa rannan asukkaille. Nopeutta olisi siis hyvä alentaa.

Tämä asia käsiteltiin vuonna 2015 ja silloin kokouksessa sovittiin asia eteenpäin vietäväksi, ja nyt syksyllä 2019 ELY-keskus lähestyi minua asian tiimoilta koska olin ollut kokouksen puheenjohtajana, kysellen olenko halukas jatkamaan asian käsittelyä. Mikäli olen, niin ELY perisi hinnaston mukaisen maksun nopeusrajoituksen alentamisesta. Myönteinen päätös 570€ tai kielteinen päätös 285€, ja lisäksi tulevat Traficomin omat maksut koskien veneväylää. ELY haluaisi maksajan tämän asian käsittelyä varten. Minä en ole valmis laskua maksamaan, joten puolestani asian voi unohtaa.

Pekka Himasen tulevaisuusselvitys maksoi valtiolle 700 000 euroa. Oululle Perlacon Oy:n selvitys maksoi 60 000 euroa. Perlaconin selvitys sisälsi paljon enemmän leikkauksia kuin Himasen. Tavoitteena oli etsiä Oululle 50 miljoonan euron säästöt.

Säästöleikkurista oli jätetty turvapaikan hakijoiden kulut ja kulttuuripääkaupunkihanke pois. Kysyttäessä miksi, syy ei selvinnyt. Leikkaukset tullaan toteuttamaan todennäköisesti nopeutetulla aikataululla, koska kukaan päättäjä ei halua venyttää kipeitä päätöksiä lähelle kuntavaaleja.

Lisäksi väläyteltiin jo nyt pieniin yksityisteiden avustuksiin vielä 10%:n lisäleikkauksia. Esityksessä kävi ilmi, että suurempaa tukea voisivat saada ne tiekunnat, joiden lähellä on esimerkiksi koulu tai joku tuottava maitotila. Kyyti on kylmää muualla kuin keskustassa. Itseäni ihmetytti vihamielinen suhtautuminen syrjäisiä kaupungin osia kohtaan.

Pikkaralan koulu oli noussut oikein kysymysmerkkinä selvittäjän silmiin. Lakkautettavina kouluina ovat tällä kertaa Keiskan, Sanginsuun ja Pikkaralan koulut, syynä liian vähän oppilaita eikä ennusteen mukaan näihin kouluihin tule enää lisää oppilaita. Kun Oulujoen yleiskaava saadaan valmiiksi, asuntorakentaminen vilkastuu, Sanginsuuhun ja Pikkaralaan muuttaa lisää väkeä, onkohan tätä otettu huomioon?

Oulu yrittää olla epätoivoisesti ympäristöystävällinen kaupunki, miten näiden lasten taksikuljetukset sopivat Oulun imagoon. Ja säästö tästä, paljonkohan säästetään, kun lasketaan taksikulut uuteen kouluun? Tarvitaanko laajennuksia siihen kouluun mihin näitä oppilaita sijoitetaan? Jostakin se on säästettävä nyt, suurimmat säästöt osuivat Pikkaralaan, Sanginsuuhun ja Haukiputaalle. Suunnitellut leikkaukset kohdistuvat ennen kaikkea heikommassa asemassa oleviin.

Maaseudun Tulevaisuuden kolumnissa kerrotaan karua kieltä vihreästä
ylimielisyydestä. Jos juttu on totta, ja mikseipä olisi, niin kyllä on
kovin, kovin maaseudulle vierasta vihreiden politiikka.

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/puheenaiheet/kolumni/artikkeli-1.560709

Se vahvisti teoriani siitä, mikä oli loppupeleissä Suomen Keskustan
alamäen syy. Ei se kuulkaa ollut EU ja yhteinen maatalouspolitiikka,
vaan Vihreät. He ovat akateemisia ja taitavia tekemään lobbaustyötä.
Varmaan vuosikaudet Hautala ja Hassi vaikuttivat Brysselin käytävillä
byrokraatteja siitä, että nimenomaan Suomessa pitää lisätä suojelua ja
vielä tiukimman kautta. Niin meille saatiin Euroopan laajin Natura2000 –
luonnonsuojelu. Kuinkahan moni Keskustan kannattaja silloin koki, että
maat ja metsät sosialisoitiin kerrasta? Ja yksi Hannu Hoskonen ei
riittänyt eduskunnassa kenttäväkeä puolustamaan. Järkivihreyttä ei
ollut.

Epäilemättä Hassin ideologiaan sopii, ettei maata tai metsää saa kukaan
omistaa. Hän onnistui ilmoittamaan väärät hakkuutkin Inarissa aikanaan.
Mutta mitäs näistä. Ehkä se vihreä totuuden muuntelu on vain sitä
parempaa muuntelua. Hassi & kaikki eliittivihreät voisivat ymmärtää,
että metsää ja maita myös hoidetaan, kun ne ovat jonkun omistuksessa.
Vihreiden valta on ylimielivalta.

Ja menipä EU julistamaan ilmastohätätilan! Mutta niin hätä ei ole,
etteikö kerran kuussa kurvata Strasbourgiin kokousta pitämään oikein
usean rekkakuorman kera. Mitähän polttoainetta syövät ja minkä
vuosimallin rekkoja lienevät?

On se vaan merkillistä, että sitä, joka tuottaa välttämättömiä
tarvikkeita, ruokaa, syyllistetään. Somevirrassa eteeni pomppasi
meikkiteollisuuden mainos, jossa väitettiin uuden ripsiväriputkilon
tuotettavan joka minuutti. Meikit eivät ole välttämättömyyshyödykkeitä.
Minä en ole koskaan ripsiväriä tarvinnut, mutta pottuja ja kastiketta
kyllä.

Oulu keskittyy vain keskustan alueelle. Keskustan tuntumassa nousee kovalla tahdilla uusia ja hienoja kerrostaloja. Mietin, mitenhän näihin kaikkiin asuntoihin saadaan asukkaita? Vilkaisu Oulun väestön ikärakenteeseen paljastaa sen mistä näihin asuntoihin tulee ihmisiä, talot täyttää vanhusväestö joka muuttaa laitakaupungista Isolle kirkolle. Oulu ei omilla toimillaan yritä mitenkään estää tätä muuttovirtaa. Myös ympäristökunnista ollaan tulossa Ouluun ihan kiitettävästi viettämään eläkepäiviä ja nauttimaan kaupungin palveluista. Ei se mitään, onhan meillä jokaisella oikeus tuohon, mutta tämä on melkoisen suuri kulurasite Oululle.

Oulu voisi omilla toimilla hiljentää tätä muuttoa ja pyrkiä pitämään laitakaupungin alueet asuttuina. Nykyisillä toimilla kuten esimerkiksi yksityisteiden aurauksen lopetuksella lyötiin taas yksi naula arkkuun, vaikka Oulu antaakin siihen avustusta tietyin ehdoin. Tästäpä moni ajattelee kuten pessimistinen puolankalainen, että `Mitäpä se hyvejää` ja ryhtyy muuttohommiin. Oulun täytyisi nopeasti elvyttää laitakaupungin osia muuttamalla ajatustapaa alueiden erilaisuuksista rikkaudeksi eikä rasitteeksi . Oulun täytyisi hakea aktiivisesti yritystoimintaa laitakaupungin alueille, näillä toimilla saataisiin asutus pysymään ja tuomaan muuttovoittoa laitakaupungin alueille.

Hyvä markkinarako avautunee tulevien asuntomessujen yhteydessä, joilla voitaisiin esitellä yritysmahdollisuuksia laitakaupungin alueilla ja samalla kertoa miten Oulu tukisi tulevia yrittäjiä. Silloin saataisiin Ouluun tuloja ja asukkaita, kyläkouluihin oppilaita ja ennen kaikkea palveluita laitakaupungin osiin. Silloin voisivat bussitkin kulkea, koska olisi työmatkalaisia. Nyt eivät bussit kulje koska ei ole matkustajia, tyhjällä bussilla kannata ajella. Näkyvyyttä saadaan myös kun otetaan aktiivisesti kulttuuripääkaupunki hankkeeseen mukaan laitakaupungin osat,  hankkeeseen kun uppoaa kuitenkin suuri määrä kaupungin varoja. Jos Oulu ei tee asialle mitään ollaan todella pulassa. Vielä on toivoa.

Monessa perheessä lapset kertovat innokkaina, kun heidän koulussaan kävi ihan aito koulupoliisi. Kasvatuksellisesti ja yhteiskunnallisesti merkittävää työtä tekevä ja aivan liian vähälle huomiolle jäävä. Koulupoliisin tehtävänä on helpottaa koulun ja poliisin välistä yhteistyötä, he tapaavat niin oppilaita ja opettajia sekä osallistuvat koulussa tapahtuvien ongelmien ennalta ehkäisyyn. Ongelmien sattuessa sovittelu on koulupoliisin työtä, myös ennaltaehkäisevää, jolla pyritään edesauttamaan lasten ja nuorten kasvua yhteiskuntakelpoisiksi sekä lisätään vanhempien tietoisuutta päihteistä ja muista vaaroista vierailemalla vanhempien illoissa.

Oulussa on ollut jo vuosia työskennellyt koulupoliisi johon oppilaat ja vanhemmat voivat olla yhteydessä koulua koskevissa asioissa ja muissakin nuoreen liittyvissä asioissa. Koulukin voi olla yhteydessä koulupoliisiin oman harkintansa mukaan. Koulupoliisi auttaa turvallisuuteen liittyvissä ongelmissa ja kehittämishankkeissa koulua.

Koulu on kuin yhteiskunta pienoiskoossa, kouluissa tapahtuu toisinaan sellaisia tapahtumia, joiden selvittämiseen tarvitaan poliisia kiireellisesti, tai vähemmän kiireellisiä tapahtumia, joihin tarvitaan koulupoliisin asian tuntemusta. Koulun henkilökunta yhdessä koulupoliisin kanssa tekevät kasvatusyhteistyötä, järjestäen teemapäiviä ja oppitunteja. Koulupoliisin työ on erittäin tärkeää nykyisessä yhteiskunnassa, jossa nuorten pahoinvointi on lisääntynyt monilla mittareilla mitattuna sekä kiusaaminen on yleistynyt, se ei enää rajoitu pelkästään kouluun ja koulumatkaan, vaan sosiaalisen median avulla siitä on tehty aivan liian helppoa mihinkä vuorokauden aikaan vaan. Kukapa näistä vaaroista varoittaisi ja puhuisi sekä kertoisi rangaistuksista nuorille, ellei olisi koulupoliisia!

Tuleeko Suomeen uusi öljykriisi, kun mediasta kuullaan uutisia
Saudi-Arabian öljyiskuista. Iskut tulevat varmasti nostamaan hintaa
bensapumpuilla ja aiheuttavat huolta sekä murhetta monessa perheessä.
Syrjäseudulla asuvan on pakko käydä kauempana töissä ja palkasta osa
menee suoraan valtion armottomaan lypsylehmään eli polttoaineveroon.
Hinnat nousevat myös muissa tarvikkeissa, eihän kuljetusyrittäjän
kuormuri ilmaiseksi kulje ja maansiirtoyrittäjät joutuvat myös
tarkistelemaan hintojaan.

Antti Rinteen hallitus suunnittelee suuria infrarakennushankkeita.
Näihin on myös hinnankorotusta todennäköisesti tulossa eikä myöskään
hallitusneuvotteluissa sovittu polttoaineen veronkorotus tuo helpotusta
tähän ahdinkoon. Suomessa täytyisi tosissaan miettiä miten saataisiin
polttoaineen suhteen omavarainen Suomi. Muuten maksetaan hyvin kallista
laskua.

Onko suomen hallituksella ja kansalla huono muisti vai valikoiva?
Suomessa oli 70-luvulla öljykriisi. Se kyllä näkyi suomalaisten arjessa.
Asuntojen lämpötilat määrättiin 20 asteisiksi ja näyteikkunoita sai
valaista vain liikkeen aukioloaikana. Moottoriteitä ei valaistu ja
määrättiin yleinen nopeusrajoitus 80 kilometriin tunnissa, joka jäi
voimaan myös kriisin jälkeen.

Nyt jos noudatettaisiin näitä sääntöjä ei Oulun kaupunki lämmittäisi
Rotuaarin ja kaupungintalon kivetyksiä talvipakkasilla. Eikö öljykriisin
mainingeista jäänyt mitään oppia elämään?! Ilmeisesti ei, vaan jo monien
tilastomuuttujienkin valossa kulutusjuhlat jatkuivat, kun kriisiä ei
sitten yhtäkkiä ollutkaan. Nämäkin vuodet ovat kuluneet niin, että
poliittista kantaa öljyriippuvuuteen ei ole häävin kuullut vasemmalta
tai oikealta, vihreistä puhumattakaan. Täytynee penkoa mielenkiinnon
vuoksi menneitten kausien hallitusohjelmat, mitä asiaan tuumaavat.

Keskustelua ilmastosta ja ilmastopolitiikasta on paikoin vaikea seurata.
Se tuntuu olevankin kiistelyä siitä, kuka ilmastopolitiikkaa saa tehdä,
kuin itse ilmastosta. Ei voi välttyä vaikutelmalta, että onhan tässä
jonkinlainen vallankumous menollaan. Ei vain ota millään selvää, mitä
mammonaa ollaan jakamassa ja kenelle. Ja millaisella aikataululla.
Fossiiliset polttoaineet ovat ongelma toki. Tupruttaminen ei ole hyvästä
kai ollut koskaan.

Onhan se selvää, että fossiilitalous on tuonut myös ongelmia. Monet
muutkin hyvät keksinnöt ovat tuoneet hyvää ja huonoa. Suomen ei
kuitenkaan pidä olla maailman sosiaali- ja viherhumppatoimisto, vaan
käyttää maalaisjärkeä. Hiljan uutisoitiin maailman kymmenestä eniten
muovia sisältävästä joesta. Niistä kahdeksan oli Aasiassa ja kaksi
Afrikan mantereella. Pinta-alaltaan isojen maiden olisi kiireen vilkkaa
metsitettävä siihen tarkoitukseen hyviä aloja. Suomi on pieni läntti
esimerkiksi Brasiliaan ja Kiinaan verrattuna. Jotenkin tuntuu, että jos
oikeasti olisi haluttu, pinta-aloja olisi jo metsitettykin ja tehty
peitteitä. Jos kerran rapautuva maa ja hakkaaminen viljelyksiksi
aiheuttaa päästöjä. Jos olisi haluttu, mutta kun öljy.

Roskaaminen on yksi fossiilitalouden huono lopputulos. Tai eihän
roskaaminen johdu fossiilisten varantojen käytöstä, vaan ihmisten
käyttäytymisestä. Fossiilitalous on ollut kuitenkin edistämässä
kertakäyttökulttuuria ja tavaran paljoutta. Esineet eivät ole enää
korjattavissa, kuten tiedetään.

Hetken hekumaa on se, että roska lentää autosta ulos – pitäen auton
roskattomana, mutta roska se on siellä tien pientareellakin. Minua ei
ole kotona opetettu nakkaamaan roskia lattialle, enkä ole sitä opettanut
lapsillenikaan. Mielestäni tien piennar on yhteisen maapallomme kodin
lattia. Elän maaseudulla, karmeat ovat esimerkit roskaamisesta, kun
lehmä kuolee syötyään juomatölkin omalla laitumellaan. Kukaan ei
varmasti ole sitä sinne nakannut kuin ohi kulkeva roskaaja. Voi järki
hoi!

Tehtäisiinkö roskaton Oulu? Kuka lähtee haasteeseen mukaan? Tahdosta se
on kiinni ja luonteen lujuudesta, ei osaamisesta. Jokainen osaa laittaa
roskan roskikseen, eikös? Melkoinen valopää on se väittäessään, että
roskaaminen on vaihtoehto hyvälle siivolle ja puhtaalle luonnolle.

Moni tuli valituksi 4 vuotta kestävään edustustehtävään, monen unelma jäi toteutumatta. Uusia valtuutettuja onnitellaan ja hehkutetaan monessakin mediassa. Vaalikamppailun aikana moni tuli häiriköidyksi ja suoraan kiusatuksi, toki hehän tiedostivat sen riskin, kun lähtivät hakemaan paikkaa. Ei sitä saa, ellei ole näkyvillä, turuilla ja toreilla esillä olemassa ja mainostamassa itseään kuvilla ja videoilla. Silloin asettuu julkisen arvostelun kohteeksi. Siinä arvostellaan kaikki ehdokkaan hyvät ja huonot puolet. Varsinkin ulkonäköön kohdistuu varsin kovaa keskustelua ja mielipiteet saavat kritiikkiä osakseen.

Vaali-illan jälkeen alkaa toinen pudonneiden ja ei valittujen arvostelukierros koskien ehdokkaan äänimäärää. Kysymyksiä heitellään ehdokkaalle – miksi noin vähän ääniä. Kahvipöytäkeskusteluissa nauretaan avoimesti vähän ääniä keränneelle ehdokkaalle ja pilkataan hänen vaalimenestystään. Hyväkin ehdokas, joka ei kestä tätä jättää politiikan. Toinen ryhmä, jotka joutuvat vielä kovemman arvostelun kohteeksi ovat puolueen vaihtajat. Heidän nimittelynsä alkaa välittömästi puolueen vaihdon jälkeen ja heistä kutsutaan loikkariksi.

Loikkarin osa on karu. Entiset puoluetoverit alkavat arvostelemaan ja kaivamaan kaikki negatiiviset asiat näistä loikkareista ja tuomalla ne julkisuuteen. Näillä toimilla yritetään mustamaalata loikkareita, jotta he saisivat mahdollisimman vähän ääniä tulevissa vaalikoitoksissa. Useassa tapauksessa tässä onnistuvat ja joutuvat pois virastaan, poliittinen ura on ohi. Monen kansalaisenkin silmissä he ovat arvottomia ihmisiä koska ovat vain vaihtaneet puoluetta. Usein haukkumista perustellaan äänestäjän pettämisellä koska loikkarit eivät noudata puolueen ohjelmaa ja näin ollen ovat pettäneet äänestäjän. Useammat tapaukset täyttävät kiusauksen kriteerit. Voidaanko me aikuiset odottaa lapsilta parempaa käyttäytymistä toisiaan kohtaan, jos me itse olemme tällaisia poliittisia esikuvia heille?

Talviurheilun MM-kisoista kun selvittiin huonolla menestyksellä, vuorossa oli Politiikan penkkiurheilua. Tiistaina alkoi sutkautusten mestari Timo Soinin ploki päivityksellä, ettei pyri enää eduskuntaan mutta jätti sanomatta pyrkiikö Euroopan unioniin. Iltapäivän tiedotustilaisuus oli taattua Soinia aloituksella Kysykää? Eipä ollut Timo enää parhaassa vedossa. Mutta mielenkiintoisen Vedonlyönti-tipsin antoi koskien Jussi Niinistöä, josta veikkasi tulevaa äänimagneettia.

Torstai on toivoa täynnä! Aamulla tuli Ylen kannatusmittaukset, jossa Keskusta oli pahassa syöksykierteessä. Iltapäivän täysistuntoon oli suuret odotukset galluppien takia. Ei erityistä mainittavaa ollut istunnossa, odottivat vain vaalikentille pääsyä kuten eräs ministeri sanoi torstaina.

Perjantaina paukahti oikea uutispommi, kun Juha Sipilä meni Hallituksen kaatamaan! Sitäpä ei osattu odottaa näin lähellä vaaleja. Odotetiin jonkun muun sanovan, ettei Sotea tule. Mutta silloin Sipilä olisi joutunut huonoon valoon koska on aiemmin luvannut tulos tai ulos. Mikä herkullinen tilanne olisi ollut Antti Rinteelle, hän varmasti jo mielessään haistoi virka-auton nahkaisen penkin. Mutta ei. Sipilä päätti, ettei peliä ole vielä pelattu ennen kuin on viimeinenkin ääni laskettu. Sitten vasta jaetaan salkut ja autot.

Nyt seuraavaksi pääsemme seuraamaan Keskustan syyttelypeliä, asia kuin asia aina on opposition vika, eritoten SDP:een. Esimakua antoi kaatunut Sote ja tuleva EU-puheenjohtajuus sekä muut tärkeät neuvottelut mitä tulossa on. Nyt on helppo Sipilän vedota, näin ei olisi käynyt, jos Sote olisi valmistunut. Nyt on Vaalipeli puhallettu käyntiin, ja jään innolla odottamaan tulevia vaalitenttejä ja etenkin sitä kuka perii Timo Soinin sutkautusmanttelin?

Vanhusten määrä on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina. Tämän ovat huomanneet myös huijarit ja kaupustelijat. Vanhuksien ovilla käy keksityn asian varjolla henkilöitä, jotka tulevat sisään ja vievät käteisen rahan ja helposti rahaksi muutettavan omaisuuden. Tunnetuimpia ovat valepoliisit, jotka kyselevät pankkikorttia ja pankin tunnuslukuja. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet kaupustelijat.

Yleensä toiminnan kaava menee näin: ensin soitetaan vanhukselle, esitellään yritys mistä soitetaan ja kerrotaan vanhuksen asuinalueella olevan työmaakohde ja samalla voidaan kartoittaa vanhuksen asunnon tilanne ilmaiseksi. Tai yrityksen edustaja liikkuu asuinalueella. Tarkoitus on vain päästä vanhuksen kanssa juttelemaan ja allekirjoitus sopimuspaperiin. Röyhkeimmät tulevat vanhuksen ovelta sisälle asti kaupustelemaan. Yleensä näitä ovikauppiaita on vähintään kaksi, heidän on helpompi painostaa vanhusta tekemään hänelle tarpeetonkin kauppa ja toimia samalla todistajana yrityksen puolesta.

Törkeimmissä tapauksissa kauppiaat kertovat asukkaille heillä olevan oikeus tarkistaa jokin asia, ja määrätä käyttökieltoon, kunnes tarvittavat korjaukset on suoritettu. Yleensä näitten kaupustelijoiden tuotteen ovat markkinoiden kalleimmasta päästä. Omaisille nämä kaupat tulevat ikävänä yllätyksenä, kun ovat luulleet vanhuksien pärjäävän vielä ilman jokapäiväistä huolenpitoa. Itselle on kaupattu vastikään ainakin seuraavia remontteja katto, ikkuna, putki, pesuhuone, tulisija, piippu, piipunpellitys, piipunhattu, lämpöeritys, lämpöeristyksen mittaus, ilmastointiputkien puhdistus, seinän tuuletusraon puhdistus jne.

Monikaan ei kehtaa kieltäytyä solmimasta kauppoja omassa kodissa, kun ensin on paikan päällä näytetty ja tehty kaupattavaa työtä. Joten painostamalla syntyy kaupat. Eikä anneta aikaa pohtia tai muualta kysyä työnhintatasoja vertailuksi. Mitenpä vanhus muuten pääsisi tilanteesta eroon.

Viime aikoina uutisiin on noussut hyvä huono esimerkki historian tuntemuksesta (tarkoitushakuisesta unohtamisesta) politiikassa. Aina kaikessa viisain (omasta mielestä) Vihreät arvostelivat (pesivät käsiään) kaivoslain säätämisestä vuonna 2010. Historia on syytä muistaa niin politiikassa kuin muutenkin. Tänä päivänä politiikan historiasta, saati sen kulusta keskustellaan liian vähän.

Hyvän aikalaisanalyysin kaivoslain säätämisestä kirjoitti kansanedustaja Kankaanniemi blogissaan. Asia on painavaa siksikin, että hän istui lakiesityksen eduskuntakäsittelyssä vuonna 2010 talousvaliokunnassa. Kannattaa lukea, koska se ei perustu vihreiden tunnereagointiin asialle, vaan parlamentaarikon oikeaan kokemukseen eduskunnan asianosaisen valiokunnan työssä. Miksi vihreät eivät tuo tätä esille vaan hataria heittoja? Linkki kirjoitukseen löytyy tästä: http://toimikankaanniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/266543-muisteloita-kaivoslain-kasittelysta

Otsikoissa on hämmentänyt Ville Niinistön muistinmenetys tai sitten halu kirjoittaa historia uudelleen, selittää musta valkoiseksi. Ihmeen vähälle on kuitenkin jäänyt keskeisessä virkamiesvalmistelussa olleen lainsäätäjän siirtyminen Kaivannaisteollisuuden johtoon heti lain voimaantulon jälkeen – ilman karenssia. Miten Ville Niinistö ja Vihreät selittävät tämä nyt? Kun eivät vastustaneet tai arvostelleet silloinkaan.

Vihreiden otteet Greenpeacen käsikassarana ei ole salaisuus. Vihreiden kansanedustaja Emma Karin tuttavuus Greenpeacen Suomen pääsihteerin Laakson kanssa tiedetään. Vihreät olivat näköjään eniten huolissaan koneellisesta kullankaivuusta Lapissa, kun kaivoslakia säädettiin. Minä olen huolissani siitä, että Vihreät pyörittävät puolta Lappia oikeusasteineen Helsingistä käsin. Kuinka kauan Vihreät oikein saavat valehdella valtion piikkiin?

Diesel, tuo viimeaikojen puhutuin ja mellakoiden aiheuttaja Ranskassa. Suomalainen ei lähtenyt kadulle mieltään osoittamaan dieselin puolesta kuten ranskalaiset tekivät. Suomalainen teki aloitteen eduskuntaan, siinä oli mielipidettä tarpeeksi. Dieselin korkea hinta kurittaa Suomessa taajaman ulkopuolella asuvaa vähäosaista kansaa, joiden on pakko liikkua ja joilla ei ole varaa laittaa uutta modernia autoa. Samalla kuritetaan myös taksiliikennettä, siellä ajetaan leipänsä eteen yötä päivää pitkiäkin matkoja. Eikä herkkua ole olla raskaan liikenteen diesellaskun maksaja. Myöskin monet yksityisyrittäjät tarvitsevat pakettiautoja yrityksen hoitamiseen, harvempi ajelee bensa pakulla työkeikkoja taajaman ulkopuolella.

Nyt on liikenneministerin suulla väläytetty dieselautojen kokonaan kieltävästä laista. Idean hän on kopioinut muualta maailmasta, jossa näitä rajoituksia on laitettu. Esimerkkinä Oslo, siellä oli dieselkielto aamu kuuden ja ilta kuuden välillä. Oslohan on maantieteellisesti sellaisella alueella, johon ilman saasteet jäävät roikkumaan useaksi päiväksi. Oslon keskustassahan ei muutaman vuoden päästä ajeta lainkaan autolla.

Suomessa ilmansaasteet ovat hetkellisiä ja olisinkin ennemmin huolissani katupölyn aiheuttamasta ilman hiukkaspäästöistä kuin dieselautojen aiheuttamista. Suomessa on liukasta aikaa noin 5 kuukautta vuodessa, jolloin hiekoitetaan teitä.  Silloin pölisee hiekka, sitä nostattavat ilmaan tienkäyttäjät, niin kävelijät kuin sähköautoilijatkin. Jos Suomessa kaupungeista halutaan hiukkasvapaat alueet, on siellä kiellettävä talvihiekoitus ja tämän puuttumisesta johtuen myös liikkuminen talviaikaan liukkauden takia.

Ei se teollisuuskaan ole ihan pienpäästöinen ole, teollisuus lisää kaupunkien hiukkaspäästöjä melko lailla. Miten suomalainen menee mökille sähköautolla? Yleensä vielä on peräkärry perässä, jolla kuljettaa kaiken ylimääräisen tavaran mökille, jossa on tarvetta sille ja tälle.  Entä karavaanari, tuo on kaikkien kaveri, ei se sähköllä kisko asuntovaunua. En ainakaan ole nähnyt sellaista yhdistelmää. Kyllä se polttaa yleensä dieseliä mennessään, sama homma on myös asuntoautoissa Suomessa. Diesel autokanta ei tule vähenemään ainakaan pakolla, jota nyt yritetään korkealla dieselverolla ja -hinnalla tehdä.

Valtio esittää nuorille uutta ruikutuksen kohdetta, kevytautoa. Esityksen tavoitteena on mahdollistaa uusi liikkumisen muoto nuorille eli nykyiset mopot, mopoautot, traktorimönkijät ym. ei riitä? Tarkoitushan on hyvä, parantaa nuorten liikenneturvallisuutta. Lisääntyykö turvallisuus, kun kevytautoon voi ottaa 4 kaveria mukaan? 15-vuotias kuski ei vielä hahmota auton käyttäytymistä eri tilanteissa ja painon vaikutuksesta auton ohjattavuuteen.

Kevytauto olisi henkilöauto, joka painaa 1500 kg ja on otettu käyttöön vuoden 2014 jälkeen. Kyseessä on suomalaisen mittapuun mukaan uudehko henkilöauto. Vakuutusmaksut ja verot tulisivat henkilöauton mukaan. Ympäristö haittoja ei olla huomioitu ollenkaan, koska kevytautoilu lisäisi pakokaasupäästöjä. Muistaakseni niitä oli tarkoitus vähentää.

Kevytautoon asennettaisiin laite, jolla auto kulkisi 45km/h. Laite toimisi mobiiliverkossa ja lähettäisi dataa siitä, kuinka lujaa auto kulkee ja missä menee. Onko tässä valtion kokeilu paikannuslaitteesta? Silloin voisi valtio todeta, kuin hyviä kokemuksia sillä on paikannuslaitteesta ja tehdä laki, jolla voidaan laittaa seurantalaite jokaiseen ajoneuvoon ja periä vielä lisää maksuja. Laite on sinetöity. Laitteen aukaisemisesta lähtee automaattihälytys mobiiliverkkoa pitkin valvovalle taholle. Myös tapauksessa, jolloin laite ei ole mobiiliverkossa, lähtee siitäkin ilmoitus.

Kevytauto on kallis ratkaisu nuorten liikkumiseen. Auton hankintahinta on vielä kova, siihen lisäksi tulevat rajoittimen asennus ja rekisteröintikatsastus. Kevytauton voi myös rekistöröidä myöhemmin uudestaan henkilöautoksi, jolloin nuorella olisi 3 vuoden päästä tuttu auto käytössä. Auton kunto voi vaihdella käyttäjästä riippuen ja huoltojen laajuudesta, jotka lisäävät auton käyttökustannuksia verrattuna mopoon.  Kevytauto voisi toimia kaupungeissa, jossa on ahtaat kadut ja parkkiruudut. Kaiken kaikkiaan taitaa olla aika kallis tällainen kevyt auto. Mutta elämä on…

Ennen joutui moponuori käymään 6 tuntia teoriaa ja 2 tuntia ajo-opetusta liikenteessä. Ajokorttikoulutuksen uudistus astui voimaan 1.7.2018. Sen myötä liikenteen teoriaopetus väheni ja käsittelykokeen osaaminen korostui. Erityisesti tämä uudistus koski mopon tai traktorin tuoman vapauden perään haikailevaa nuorisoa.

Mopon tai traktorin kuskiksi haaveileva käy 4 tunnin teoriaopetuksen. Opetus järjestetään webkameran välityksellä suoraan kotiin. Ei tarvitse lähteä erikseen autokoululle teoriaa opiskelemaan. Teoriaopinnot pitävät sisällään yleistä liikenneopetusta, sama teoriaopetus on myös B-korttia ajavalle. Ei se kiinnosta 15 vuotiasta, joka on kotona tietokoneen ääressä, samalla voi tehdä vaikkapa kännykällä kaikkea muuta. Riittääkö nuoren keskittymisinto tällaiseen opiskeluun? Hyvä toki on tarjota samanarvoinen palvelu syrjässä asuville, mutta ei tämä korvaa kunnon ihmiskontaktia.

Kun 4 pakollista tuntia on kulunut, niin oppilas lähtee katsastuskonttorille veikkaamaan teoriakokeeseen. Tähän mennessä 15 vuotiaan nuoren ei ole vielä tarvinnut koskea joko traktoriin tai mopoon, koska pakollisesta ajo-opetuksesta luovuttiin uuden ajokorttiuudistuksen myötä. Ainahan voi ostaa nuorelle ajo-opetusta, mikä ei ole pakollista. Uudella lailla saatiin myös mopokortti halvemmaksi, kun luovuttiin pakollisesta ajokokeesta, joka on korvattu käsittelykokeella. Käsittelykoe on suppea eikä vastaa todellista liikenteessä ajamista.

Kuka kantaa vastuun, jos onnettomuustilastot rumenevat tämän lain myötä? Väärin on syyttää autokoulun henkilökuntaa, he vain noudattavat lain kirjainta. Myöskin mopokortin halvennus otetaan takaisin Trafin tutkintomaksuina, koska ei nuori läpäise kovin helposti teoriakoetta näin pienellä tuntiopetus määrällä. Toki se voi kasvattaa nuoren motivaatiota opiskella tai sitten lannistaa nuorta, joka on herkässä iässä ja luulee olevansa niin tyhmä, ettei läpäise helppoa teoriakoetta, johon tarvitsee vain olla 4 tuntia tietokoneen äärellä. No, saatiinhan ainakin tällä toimenpiteellä työttömyystilastoja kaunistettua koska Trafi joutui palkkaamaan lisää henkilöstöä näitä koeasioita järjestelemään.

Oulun kaupungin valtuustossa 10.9.2018 keskusteltiin Oulun keskustan kävelykatujen siivouksesta ja siisteydestä. Eräs edustaja päätti myös ottaa käyttöön vähäosasista ja alkoholismia sairastavista ihmisistä nimityksen ihmisroska! Tunnetko sinäkin tällaisia ihmisroskia? Niitähän Suomessa riittää, nimittäin 1-2 prosenttia väestöstämme on alkoholisteja. Alkoholismi on periytyvä sairaus, toiset ihmiset ovat jo synnynnäisesti alttiimpia sairastumaan kuin toiset. Alkoholismi ja mielenterveysongelmat kulkevat käsikädessä. Toinen ryhmä mitä tämä edustaja nimitteli ihmisroskaksi on vähäosaiset eli kaikista huonoimmassa asemassa olevat Suomen kansalaiset. Vähäosaisuus voi tulla kenelle vaan eteen työttömyyden, sairauden tai jonkun muun takia.

Edustaja oli keskustelussa huolissaan näistä ihmisistä mutta enempi hän oli huolissaan Oulun matkailusta ja elinkeinoelämästä koska vähempiosaiset ja alkoholisoituneet ihmiset aiheuttavat kaupungille imagohaittaa ja ovat hänen mukaan turvallisuusuhka keskustassa. Ja näitä ihmisroskia on hänen mukaansa Oulun keskustassa paljon. Eihän kukaan voi mennä haukkumaan toisia ihmisiä sukupuoleen, rotuun, ikään ja varallisuuteen katsomatta ihmisroskaksi!

Kuka rohkea nostaa ensimmäisenä käden ylös ja viheltää Uuden Oulun tekemisen poikki ja myöntää että metsään mentiin? Ja aloitetaan alusta. Vapautetaan Oulun liitoskunnat Oulun alta ja autetaan alkuun toimimaan omavaraisina pieninä kuntina. Silloin jää myös arvokasta aikaa päättäjille ja muille kynänikkareille, kun ei tarvitse hakkua kyläpolitikoinnista. Esimerkiksi Ii voisi muuttua Suur-Iiksi, ja siihen liitettäisiin Yli-Ii jolloin syntyisi laaja ja yhtenäinen kunta. Myöskin samalla rytinällä voitaisiin yhdistää Kiiminki ja Ylikiiminki yhdeksi kunnaksi, kuten myös Oulunsalo ja Hailuoto.

Kyllä tämä varmasti onnistuisi, jos tahtoa löytyisi. Onnistuihan pieni Jakkukyläkin irtoamaan Oulusta. Kun irtautumiset tapahtuisivat ei tarvitsisi oululaisten vaivata päätään joillakin etäisiksi kokemillaan kouluratkaisuilla jotka eivät vanhan Oulun asukkaita hetkauta.  Oululaiset kokevat taas tärkeäksi turvata asuinalueensa, oman Oulunsa. Uskoisin että näihin esittämiini liitoskuntaratkaisuihin löytyisi kyläpolitiikkojen syvistä riveistä hyviä tekijämiehiä ja -naisia.

Näillä toimilla saataisiin alueemme pääkaupunki Oulu taas vetovoimaseksi ja kehittyväksi kaupungiksi. Silloin olisi asukkaiden paikallisesti helpompaa saada apua ja neuvoja, koska palvelut olisivat lähempänä niitä tarvitsevaa ihmistä. Nyt joutuu lähtemään pahimmillaan useiden kymmenien kilometrien matkan kaupunkiin hoitaakseen pienimmänkin asian.

Oulunsalo vaurastuisi matkailulla yhdessä Hailuodon kanssa kun saadaan silta valmiiksi, joten kaikki jäisivät voitolle. Oulun alta vapauduttua olisi näissä irtautuneissa kunnissa omat hallinnot jotka tietäisivät omien kuntien asiat ja kipupisteet kuin omat taskunsa. Kunnat toimisivat samalla kaavalla kuin ennen Ouluun liittymistä. Kyllä olen kaiholla katsellut Kempeleen menestystarinaa joka on suorastaan uskomaton. Näillä pienillä liitoksilla ja muutoksilla saataisiin varmasti toimivia, hyvien palvelujen ihmisystävällisiä asuinkuntia!

Peti lauloi aikanaan ” Kun hyvinvointivaltiota Oulussa me luodaan, Dippainsinööritkin ne Intiasta tuodaan. Hurahuhhahhei, mistä halvimmalla saadaan, sillä niin me tehdään Oulustakin Shangri-La. Lakkautetaan kyläkoulut ja muutkin menon lähteet…”

Palveluverkkoselvitystä on esitelty pitkin vuotta. Nyt on mustaa valkoisella siitä, mitä se tulee tuomaan. Selvitys oli ovelasti tehty, siitä pisteet virkamiehille! Selvityksessä annetaan kaksi vaihtoehtoa huono ja huonompi. Esimerkiksi lukioesityksissä saa valita siirtyykö opiskelija Kaukovainiolle vai Raksilaan, valitse siitä! Selvityksessä annetaan ymmärtää, että asia on päätetty vaikka näin ei ole. Kaikki voivat sen lukea ja todeta mitä se tekee laitakaupungin peruskouluille ja lukioille. Ovatko virkamiehet säästämässä laitakaupungin kustannuksella?

Ensi silmäyksellä näyttää, ettei Maikkulan suuralueella tiivistetä kouluverkkoa. Tarkempi tutkimus sen paljasti, oikeasti ollaan tiivistämässä! Tieto oli piilotettu niin, ettei sitä heti hoksattaisi ja asiasta valitettaisi, vaan toivotaan että voitaisiin todeta lakkautuspäätöksen jälkeen, että oli se siellä palveluverkkoselvityksessä sanottuna. Suoraa vastausta kysymykseen mistä alakoulusta luovutaan Maikkulan suuralueella ei ole. Onko Pikkarala, Heikkilänkangas vai jokin muu? Monessa perheessä herättää huolta alakoululaisten koulumatka ja sen kulkeminen.

Eikö kaupungin virkamiehiä kiinnosta miten arkea laitakaupungilla eletään? Esimerkkinä luistelukenttien hoidot ovat täysin laiminlyöty niillä kentillä joita vielä jäädytetään. Osassa laitakaupunkia kyläyhdistykset ovat itse ruvenneet hoitamaan luistelukenttiä ja hiihtolatuja. Itse kyläläiset ovat talkootöillä tehneet kaupungille kuuluvia hommia lähiliikuntaa edistääkseen.

Kaunis ajatushan on ollut, että lapset saisivat käydä sen alakoulun luokat loppuun, missä ovat koulutiensä aloittaneet. Oululle on juuri myönnetty Lapsiystävällinen kunta-tunnustus, tittelihän se tuokin on!

Onko kaikki perinteet kiellettävä? Asiasta tuli julkinen, kun Suvivirttä alettiin kieltämään koulujen kevätjuhlissa. Virsi kun loukkasi eri uskontokuntia joten ei muuta, kun suositusta peliin ja Suvivirsi ei kajahda enää monessakaan koulussa. Onneksi on kouluja jotka rikkovat tätä suositusta.

Seurakunta on järjestänyt pikkukirkkoja ainakin täällä Oulussa, vaan eipä järjestä nykyään. Kielto tuli. Päiväkotien antaman varhaiskasvatuksen on oltava uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitoutumatonta. Julkisissa päiväkodeissa ei enää 1.8.2017 lähtien ole uskontokasvatusta, lapsille annetaan nykyään yhteistä katsomuskasvatusta jossa tutustumiskohteena ovat lapsiryhmässä olevat uskonnot ja muut katsomukset. Jos päiväkoti haluaa järjestää uskonnollisen tilaisuuden, on sen oltava varhaiskasvatuksen ulkopuolinen tilaisuus ja ne lapset jotka eivät siihen osallistu, saavat muuta tekemistä. Resurssipulasta johtuen tilaisuuksia ei siis järjestetä. Kiellettyjen listalla ovat pikkukirkot, jumalanpalvelukset, hartaustilaisuudet, ohjatut rukoukset- ja muut rukoukset, virsien ja muiden uskonnollisten laulujen laulamiset, pyhäkoulut, uskonnollisten satujen lukemiset, kaikki muut tilanteet joissa lapsia kasvatetaan uskovaisiksi.

Uusin kohu nousi siitä, kun tiernapoikaesityksessä oli murjaani. Perinteet eivät ole kiveen hakattuja, jos joku niistä loukkaantuu, on syytä pohtia pitäisikö perinnettä muuttaa? Näin tuumaa professori Vesa Puuronen Oulun Yliopistolta. Nykyään on trendinä hoksata asioita joista voidaan helposti valittaa. Perinteet ovat suomalaisille tärkeitä, ja niihin kajoamalla ja valittamalla saadaan some-keskusteluja aikaan ja sitä myöten myös lehdistö asioista kiinnostumaan ja siitä seuraa suomalaisten vihastuminen. Ketähän tämmöiset teot palvelevat? Kyllä se Joulupukkikin pitäisi kieltää. Tuollainen naamioitunut hahmo! Pahimmassa tapauksessa hänellä on myös keppi jota voidaan joidenkin mielestä käyttää, säkkiä kohtaan on  luotava myös epäilys. Kohta meillä on joulupukiton joulu.

Syrjinnästä vapaa alue -kampanja on kaikenlaisen syrjinnän, kiusaamisen ja häirinnän vastainen tuleva yhteiskunnallinen tiedotuskampanja joka haastaa organisaatiota ja työyhteisöjä julistautumaan syrjinnästä vapaaksi alueeksi. Julistautuva organisaatio täyttää julistautumislomakkeen internetissä ja saa sitä vastaan merkin joka tulee laittaa näkyvästi esille.

Tätä periaatetta on jo noudatettu frisbeegolfissa. Olen ymmärtänyt tuon olevan yksi Oulun Frisbeeseuran eli OFS:n pääperiaatteita ja siihen on kiitettävän moni seuralainen sitoutunut. Eikä ole frisbeeseura kampanjoita käynyt asian tiimoilta. Yhdenvertaisuus näkyy jokapäiväisessä toiminnassa erilaisuuden hyväksymisenä, onhan seurassa erilaisiin vähemmistöihin kuuluvia jäseniä. Seurassa on ollut periaatteena kisälli periaate, eli kokeneempi opettaa kokemattomampaa. OFS on kaikille avoin, eli kuka tahansa voi seuraan liittyä, ja pelikaverit löytyvät seuran kautta! Jos on vain apua kysynyt, sitä on aina saanut. Ei ole ollut väliä onko heittäjä suomalainen vai ulkomaalainen, homo tai hetero niin samalla tiillä ollaan (heittoalusta).

Monesti frisbeegolfissa pelataan yhdenvertaisissa ryhmissä tason (ratingin) mukaan, ilman erottelua iän tai sukupuolen mukaan. Kisoissa pelataan sekaryhmissä, eli samassa ryhmässä voi olla EM-mitalisti ja nuori tulevaisuuden lupaus. Vammaisuudetkaan eivät hidasta tätä hienoa harrastusta. Etelä-Suomessa on tehty pyörätuolia käyttäville muokattuja ratoja. Vinkkinä Oulun kaupungille, tällaiselle radalle olisi Oulussa käyttöä! Ja sopiva paikka löytyisi vaikkapa Kuusisaaresta! Myös ikäihmisille on opetettu tämän hienon lajin saloja. Laji on myös saanut negatiivistä palautetta rata-alueiden roskaamisista.  Seura onkin pyrkinyt innostamaan pitämään radat siisteinä Pidä rata siistinä -tempauksilla.

OFS on järjestänyt Matalan kynnyksen kisoja naisille ja junioreille, tarkoituksena noudattaa liiton visiota 2022 jonka mukaan naiset ja junnut pelaavat frisbeegolfia siinä missä miehetkin. Seuralla on myös aktiivista junioritoimintaa, josta kiitos kuuluu vapaaehtoisille ohjaajille jotka opastavat junioreita. Heidät ovat kurssitettu hommaan eli juniorit ovat hyvissä ja turvallisissa käsissä saamassa oppia tulevaa elämää varten ja oppivat heittämään frisbeetä. Laji opettaa hyvin keskittymistä ja kehon koordinaatiokykyä sopien lapsesta vaariin, ja jokainen voi harrastaa omalla tavallaan.

Syksyllä iltojen pimentyessä alkaa led-kiekkoilu, eli frisbeekiekkoon laitetaan vilkkuva valo. Näin kiekon löytää pimeästä metsästä. Lajia voi myös harrastaa talvella, kun kiinnittää kiekkoon narun hännäksi, niin lumeen peittynyt kiekko löytyy hangesta.

Finnwatch kantaa huolta ulkomailta tuotetuista tuotteista. Heidän huolenaan ovat muun muassa pienet palkat ja orjatyövoima. Kuka kantaa huolta suomalaisesta pienpalkkaisesta työntekijästä tai yrittäjästä? Väitetään, että Kansaneläkelaitos kantaisi tai sosiaalihuolto huolehtisi. Ei muuten huolehdi!

Miten muuten on mahdollisia ilmaiset harjoittelijat joille maksetaan työstä 9 euron ylläpitokorvaus? Heidät on houkuteltu siihen harjoitteluansaan kauniilla puheella siitä, että on mahdollista saada vakituinen työpaikka harjoittelun jälkeen. Kun harjoitteluaika loppuu, selviää myös harjoittelijalle, että työnsaantimahdollisuutta ei olekaan. Uusi harjoittelija vain samalla ovenavauksella astuu, kun entinen saa lähteä! Räikeimmässä tapauksessa vanha harjoittelija vielä opettaa uuden harjoittelijan tehtäviin!

Sitten toinen ryhmä on pienyrittäjät, yhden miehen yrittäjät ja toimijat. Puhutaan ja opetetaan jopa peruskoulussa kuinka hienoa on olla yrittäjä Suomessa. Esitellään isoja kauppoja tehneitä yrityksiä ja houkutellaan sanomalla, että sinäkin voit olla jonain päivä tuossa, ja kun hoidat hommat oikein ei rahan tuloa voi estää.

Innokkaana aloitetaan yritystoiminta avustuksien turvin, hyvin menee kun avustuksien turvin saa pyörittää toimintaansa. Kun starttiavustukset loppuvat, alkaa oikea arki! Posti kantaa yrittäjän pakollista eläkevakuutusmaksua joka kuukausi maksettavaksi. Vuokra, sähkö, vesi, kirjanpitäjä, pankki ja veroviranomaista unohtamatta, juoksevia menoja riittää. Nyt on asiakasvirta ehtynyt ja alkaa yrittäjän vaikeudet.

Ensimmäisenä yrittäjä jättää oman palkkansa pois, eletään vaimon liksalla. Sekään ei riitä, pitäisi maksaa eläkemaksu ja jos siihen ei riitä raha, se on henkilökohtaisesti ulosotossa. Kirjanpitäjä ei ota materiaalia vastaan kun edellinen lasku on maksamatta. Seuraa veronkorotus. Tässä vaiheessa alkaa avioliittokin jo rakoilla, kun vaimo ei ymmärrä ettei firma tuotakkaan rahaa.

Sitten yrittäjä sairastuu ja hakee sairaspäivärahaa. Mutta käsittely vie aikaa, mitä tehdä? Neuvovat menemään työnvälitykseen, että saa korvausta sieltä. Työvoimatoimistossa sanotaan, että annat selvityksen yrityksen toiminnasta viimeisen vuoden ajalta tai lopetat yrityksen toiminnan.  Eli korvausta ei tullut, kun kirjanpitäjälle ei ole voinut rahattomana yrityksen papereita toimittaa kirjanpitoa varten. Nyt on työkyvytön ja rahaton yrittäjä.

No, yrittäjä päättää kokeilla viimeisenä sosiaalihuoltoa jossa hänelle sanotaan, ettei sosiaalihuolto ole Suomessa sitä varten, että sillä tuetaan huonosti menestyvää yritystä. Nyt meillä on tuloton, sairas, entinen yrittäjä, ja jos hyvin käy yrittäjällä on vielä avioliitto tallella. Muuta hänellä ei ole. Kannattaa miettiä kahteen kertaan kannattaako ruveta pienyrittäjäksi suomalaisessa yhteiskunnassa. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on sanonut; jos ei kykene elämään riskin kanssa on turha ryhtyä yrittäjäksi. Viisaita sanoja!

Ei ole virkamiesten mukaan soveliasta erotella Oulua keskustan ja reuna-alueiden mukaan. Joten kirjoitan syrjäisten kaupunginosien tulevaisuudesta. Nyt ollaan viemässä yksityisteiden aurausavustukset jotka ovat noin 0,5 miljoonaa euroa eli ei isoista rahoista ole kysymys, kun verrataan koko kaupungin budjettiin. Helppo viedä tuokin avustus, kun tiet on pidettävä auki joka tapauksessa pelastuslaitoksen väelle, maksajaksi vain vaihtuu syrjäseudun asukas.

Eipä ole vaikea arvata mihin hankkeeseen käytetään näitä yksityisteiden aurauskustannuksista säästyviä rahoja. Yksi kaupungin hanke jossa sama summa, on keskustan ojan valaistus. Ojan valaistus ja siltojen kunnostus tulee maksamaan arvion mukaan 0,5 miljoonaa euroa eikä siinä ole huomioitu sijoittavien lamppujen sähkön kulutusta. Ei syrjäisten kaupungin osien asukasta ilahduta tämmöiset kulttuuritempaukset, Oulu kun on hakemassa kulttuuripääkaupungin statusta ja siihen uppoaa euro, jos toinenkin.

Kauhistuin Ilta-Sanomien jutusta jonka mukaan Suomeen taistelualueelta palaavat Isis-miehet on saatava sopeutumaan suomalaiseen yhteiskuntaan nopeutetulla aikataululla, johon kuuluisivat asunto, toimeentulo ja terveydenhuolto. Näistä toimista käytetään nimitystä ohituskaista. Näillä toimilla ehkäistäisiin terroriteot ja massamurhat. Ei varmasti oikein miellytä suomalaista vähäosaista ihmistä joka on ollut asuntojonossa jo kauan ja sitten jotkut käyttävät ohituskaistaa saaden asunnon, työpaikan ja elämänsä järjestykseen.

Myöskin hyvän tahdon pelit, kuten Ray on rahoittanut yhteiskuntaan juurruttamista varten perustettua Radinet-hanketta, jonka yksi kohderyhmistä on avustushakemusten mukaan vierastaistelijat. Hanke on saanut viime vuonna ja tänä vuonna Ray:ltä avustusta yhteensä 300 000 euroa. Ray:n alustavan arvion mukaan hanke saa ainakin vielä ensi vuonna reilut 140 000 euroa. Nuoret taistelualueelta palaavat voivat saada apua myös poliisin niin sanotusta Ankkuritoiminnasta, jossa on mukana muun muassa sosiaalityöntekijöitä ja terveydenhuollon ammattilaisia.

Näitä sotureita on lähtenyt arvion mukaan noin 80, todellista lukua ei tiedä kukaan. Osa lähteneistä on myös korkea-arvoisia sotilaita. Tuntuu että tässä nyt pidetään suomalaisia aivan pilkkana! Ollaanko unohdettu oman maan huono-osaiset?

Perussuomalaiset pitivät puoluekokouksen Jyväskylässä. Kuten olemme saaneet lukea ja kuulla mediasta.Valinnat eivät olleet kaikkien mieleen. Perussuomalaisia voisi verrata mopoon, kuten Eino Poutiaisella oli mopo jolla hän kierteli.
Jyväskylässä oli tämän perinteisen mopon huoltotalkoot jolloin se purettiin osiin ja viritettiin uuteen iskuun. Toivottavasti mopossa on nyt välityssuhde oikea, ettei se lähde keulimaan. Mopon kuljettajaksi valittiin Jussi. Aika näyttää hallitseeko hän tämän kentän virittämään laitteen.
Valinta on aiheuttanut muissa pelkoa, minkälaisen koneen ovat perussuomalaiset rakentaneet. Kun kaikki palaset ovat kohdallaan, se voi olla pitkällä matkalla pitelemätön peli! Nyt on vain keskitetty haukkumaan mopon kuljettajaa joka on kevyempi kuin edeltäjänsä, joka alkoi pikku hiljaa väsyä. Olihan hän ollut ohjaksissa säästä riippumatta ja ajoreissuilla kilometrejä kertyi mittariin runsaasti, niin metsäpolut kuin asfalttitiet ovat tulleet tutuksi. Ei ole pahaa sanottavaa tästä edellisestä mopon pitäjästä, hyvin hän huolisi ja piti mopon ruodussa!

Vihreiden ulostulo maatalouslomituksen lopettamisesta on uusin esimerkki heidän harjoittamasta ylimielipolitiikasta. Toki puolue oivallisesti laittoi kansanedustaja Vartian miinanpolkijaksi hyökkäyksessään maanviljelijää vastaan. Ja kaupunkilainen eliitti hurraa kun talonpoikaa kurmootetaan. Niinköhän mukana ovat Oulunkin Vihreät? Maatalouden loppuminen Suomesta ei voi olla Vihreiden tavoite – eihän?

Vaikka virallisesti Vihreät sanovat tukevansa maatalouslomitusta ja sanoutuvansa irti Vartian lausumista (ovatko sitäkään) niin varokaa. Kuten totesin, edustaja Vartia laitettiin miinanpolkijaksi tielle, jonka vihreän vallan tavoitteena on suomalaisen maatalouden alasajo.
Maataloutemme alasajo merkitsisi jättäytymistä tuonnin varaan. Olisi täysin järjen köyhyyttä ajautua tuontielintarvikkeiden varaan. Lähiruoka on hiilijalanjäljestä pienin. Elintarvikkeet tuodaan pääosin Itämeren yli. Entä jos merellä tai meren rantamaissa sattuu onnettomuus, joka hidastaa merenkulkua, olemme silloin omillamme.
Vihreät ovat olleet hallitusvastuussa aikoja, eivätkä ole saaneet ainakaan viljelijän asemaa parannetuksi. Kotimaisen valkuaisen kasvatuksen olisi pitänyt parantua ajat sitten, mutta lieneekö vihreä ympäristöministeri ollut tulppana asialle. Nyt näytökauran markkinat ovat onneksi lähteneet liikkeelle. Kyllä viljely pohjoisessakin kannattaa, kunhan maatalouden rattaisiin ei työnnetä liikaa kapuloita. Miten on Oulun Vihreät, mitä mieltä olette?

Suomen viranomainen teki laillisen palautuksen Afganistaniin niiden turvapaikan hakijoiden kohdalla, jotka olivat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen. Tästä alkoi propagandavyöry, jota sisäministeriön kansliapäällikkö kuvaa organisoiduksi (Aamulehti 4.4.) ja nopeasti liikkeelle lähteneeksi. Meillä on olemassa näemmä ne uudet viestintäkanavat, jotka kiitävät tuulta nopeammin ja niiden takana on järjestäytynyttä toimintaa. Näiden virheellisten uutisten levittäjäksi osoittautui myös eturivin poliitikkoja kuten puoluejohtaja Ville Niinistö ja muita kansanedustajia.

Puoluejohtaja pyysi seuraavana päivänä anteeksi levittämiään virheellisiä tietoja. Hyvä niin, mutta asiain tila kokonaisuudessaan ei ole kansan tiedossa. Taktiikka heillä on muodostunut strategiaksi. Ei voi välttyä ajatukselta, etteikö tämä taktiikka olisi osa lähellä monia puolueita. Pääviestimet vaikuttavat myös olevan ideologisesti valloitettuja ja eikö se silloin mahdollisesti näy myös valtamedioissa, jopa verovaroin kustannetuissa. Pasilan poliisitalon edustan mielenosoitukset ja pakkopalautuksen vastaiset mielenosoitukset saavat paljon uutistilaa.

Köyhä kansamme ja maan hiljaiset ansaitsisivat myös tulla kuulluksi, mukaan lukien maamme tulevaisuus ja elinkeinoelämä. Pelottaa, mihin asti vihreä ylimielipropaganda ulottuu. Uskoakseni osuu omaa kansaamme vastaan, jos mietin metsäpolitiikan vaiheita, mitä Suomella EU:ssa on ollut. Voivatko omat kansalaisemme syöttää samanlaista ”organisoitua tietoa” esim. komissioon päin?

Jos mietimme esimerkiksi Greenpeacen tapaa toimia, se on hyvin aggressiivinen. Perustunee tehokkaaseen somen käyttöön ja organisoituun toimintaan. Mielestäni osin tällainen lähentelee jo ääriliikettä. Suomen Greenpeace huolehtii kyllä Suomussalmen puunhakkuista samaan aikaan kun valaat syövät muovilautoista itsensä kuoliaaksi. Ja suuret metropolit saastuttavat autoilulla, lämmittämisellä tai puutteellisella jätehuollolla. Ei siellä Suomen Vihreä Rauha ole. Suomen Greenpeacen maajohtaja on kansanedustaja Jaakko Laakson poika, hänet tunnetaan aatteellisena taistolaisena.

Vaatteet vaihtuvat, aate pysyy. Greenpeacen toiminnan tavoite on sosialisoiva, joten sopinee pirtaan kuten kansanedustaja Satu Hassin taustan (SKDL taistolaisissa) kanssa Vihreisiin nykyisellään kuorrutettuna haarakonttori Greenpeacella (ja muilla vastaavilla).

Kyllähän toimia saa, mutta ei ylimielisesti ja elitisesti kuten vihreät tuulimyllyineen ja yltiöidealistisella vihreydellä. Se sotii kansan yleistä oikeustajua ja maalaisjärkeä vastaan. Tuntuu, että kun sanon sanan maalaisjärki, olen jo natsi. Voi voi. Aikuisten oikeasti – vihreät – vihaatteko maaseutua ja kehäkolmosen ulkopuolista elämää? Eikö tämä ole neuvostoliittolaista toimintaa!

Näistä ja monista muista huolestuttavista asioista laitoin mielipidekirjoituksia lehtiin, sillä saatiin edes pikkuisen huomiota ja julkisuutta näihin asioihin. Kerran sain sitten puhelun, jossa soittaja totesi minun olevan se reuna-alueen puolustaja? Vastasin ihmetellen, mistähän tällainen korkonimitys tulee? Hän vastasi siitä, kun kirjoitat lehtiin näistä meidän maaseudun oikeista asioista! Sen puhelun jälkeen päätin käyttää annettua titteliä reuna-alueiden puolustaja!

Koska tiesin ja tunsin olemassa olevat ongelmat, päätin nyt osallistua kuntavaaleihin ja käyttää tuota korkonimeä jonka olin ansainnut. Olen huomannut monen miettivän, mitähän tuokin on tarkoittavinaan. Eräs oululainen puheenjohtaja totesi minulle, Entä kuka puolustaa Pokkitörmää? Ja samaan hengenvetoon kysyi vielä, Millä sinä sitä puolustat, konekiväärilläkö? Vastasin hänelle, että tuomalla julki näitä epäkohtia.

Moni muukin kuntavaaliehdokas on kuntavaalien lähestyessä alkanut puolustamaan reuna-alueita. Myöskin sellaiset henkilöt, jotka ei tiedä mitään syrjässä asumisesta. Osalla se on myös äänien kalastelua. Ensin ollaan liittämässä kuntaa Ouluun, kun huomataan ettei se ollutkaan kovin hyvä juttu aletaan huutamaan reuna-alueiden palvelujen perään! Ei ilmeisesti hoksannut tämäkään puolustaja kun liittymislapun allekirjoitti, että häntä viedään kuin pässiä narussa.

Kannattaa käydä julkisissa keskustelutilaisuuksissa joita järjestetään ympäri Oulua näin vaalien alla. Siellä yleensä tarjoillaan ilmaiset pullakahvit ja kuulee ajankohtaisimmat asiat. Yleisön joukosta löytyy aina joku kunnon inttäjä joka laittaa vastaajat ahtaalle. Olen huomannut miten ilmapiiri sähköistyy ja järjestäjät menevät vaikeaksi, kun kyse on monikulttuurista tai muista isoista asioista joista ihmisillä on vahvat vastakkaiset mielipiteet.

Näitä ja monia muita persoonia kannattaa käydä kuuntelemassa, nämä tapahtumat ovat joskus jopa parempia kuin huonot televisio-ohjelmat. Näiden vahvojen vastakkaisten mielipiteiden välistä voi löytää oman mielipiteensä ja aina on hyvä miettiä asioita toisestakin näkökulmasta, varsinkin silloin kun asioita oikein perustellaan.

Uuden valtuuston tulee ajaa biotalouteen liittyviä asioita, joista yksi merkittävä on puurakentaminen. Kestävällä, biomassoihin perustuvalla rakentamisella on tärkeä rooli ilmastopäästöjen vähentämisessä kun fossiilisia energialähteitä korvataan puulla. Puu korvautuu ja uusiutuu, kalliomurske ei.

Oululaista bioenergiaa saamme monenlaisena aivan läheltä. Kaatopaikalta Ruskosta saamme biokaasua, Yli-Iistä tulee turvetta Ouluun ja Laanilan jätteenpolttolaitoksella tuotettu energia on oikeata lähienergiaa! Näillä toimilla tuetaan Oulun elinvoimaa, omavaraisuutta ja pidetään eurot Oulun paikallistaloudessa. Sähkön ja lämmön yhteistuotannolla taataan sähkön toimintavarmuus.

Oulun tulisi lisätä puurakentamista, sillä saavutettaisiin päästöjen väheneminen ja paremmat sisäilmat niin päiväkodeissa kuin koulurakennuksissa. Rakennetussa tilassa säilyy hiili eikä vapaudu luontoon pitkään aikaan. Tässä on julkisella sektorilla merkittävä osuus, sillä koulut, päiväkodit ja monet muut rakennukset hankitaan julkisin varoin.

Bioenergiasta saamme työtä Ouluun. Tällä hetkellä kotimaiset polttoaineet työllistävät noin 30 000 ihmistä, mahdollista olisi lisätä työpaikkojen määrää jopa 45 000:n henkilöön. Taitaa olla puuenergian ja turvetuotanto suurempia työnantajia alueilla missä ei ole teollisuutta. Oulu voisi halutessaan hankintapäätöksillä ohjata alihankkijoiden energian käyttöä oikeaan suuntaan. Kilpailutustilanteessa voisi olla ehtona päästöjen vähentäminen.  Ja Oulu voisi haastaa koko alihankintaketjun päästöjen vähennystalkoisiin ja palkita voittajan.

Oulun täytyisi varmistua siitä, että energian polttoaine on aina kotimaista ja sen kuljetus myös. Suotavaa olisi myös tehdä tuosta hankintakilpailutusehto. Tärkeänä näkisin uusien asuin- ja teollisuusalueiden energiaratkaisut kokonaisuutena, ottaen huomioon energia tehokkuuden ja puurakentamisen monimuotoisuuden. Siihen kuuluu myös alan osaaminen, aina ammatillisista perustutkinnoista akateemiseen koulutukseen. Niistä Oulun ja Pohjois-Pohjanmaan on pidettävä kiinni. Siinä on edunvalvontaa kerrakseen niin luottamushenkilöille kuin virkamiehille.

Oulun kaupunki piti valtuuston kokouksen 27.2. Kokous oli juhlakokous 100-vuotiaan Suomen kunniaksi ja läsnäolijoita pyydettiin pukeutumaan hienosti. Juhlakokouksen asialistalla oli juhlaesitelmiä, juhlapäätös, juhlateko ja juhlaraha. Aloitteita sai jättää mutta niitä ei tilaisuudessa käsitelty.

Eikö Oulussa ole muita rahanreikiä kuin pitää tällaisia tyhjänpäiväsiä istuntoja? Nyt ei kukaan valtuutettu esittänyt palkkioiden siirtoa hyväntekeväisyyteen kuten alkuvuonna tapahtui. Kokous päätti tilata Suomi 100 – juhlatekona Hallituskadun vesialtaaseen taidetta ja teknologiaa hyödyntävän valoinstallaation. Sorsilla ja lokeilla pitää nähtävästi olla valaistu uima-allas. Paljonkohan valaistus maksaa?

Tämänkin rahan olisi voinut käyttää esimerkiksi palvelutalossa asuvien vanhusten hyväksi. Oulun kaupunki hakee kaupunginvaltuuston Suomi 100 -juhlapäätöksen mukaisesti Euroopan kulttuuripääkaupungin asemaa vuodeksi 2026. Hankkeelle laaditaan toiminta- ja taloussuunnitelma, joka käsitellään myöhemmin. Tällä päätöksellä laitettiin nykyinen valtuusto historian kirjoihin. Uuden valtuuston kädet on sidottu tähän päätökseen. Onneksi päätös käsitellään vielä toiminta- ja taloussuunnitelmassa. Uuden valtuuston täytyisi myöntää mahdollisimman tiukka budjetti, muutoin on jokainen hakemassa kaupungilta rahoitusta vedoten kulttuuripääkaupunkia edistävään hankkeeseen.

Olen itse ehdolla tuonne valtuustoon. Olisinko itse mennyt tuonne rahanhaaskauskokoukseen? Todennäköisesti ja jättänyt vastalauseen. Oululla on talous niin huonossa kunnossa, ettei tämmöisiä höpötyksiä olisi tarvinnut. Ja kuinkahan paljon tämä tuli maksamaan oululaisille? Suomi 100-juhlat olisi voinut pitää Itsenäisyyspäivänä yhden kerran, silloin kustannuksetkin olisivat pysyneet kurissa. Pitikö se jollain teko syyllä saada vielä kerran vanha valtuusto kestitettyä, kun nuo vaalit ovat ihan pian?

Janne Koskela, Reuna-alueiden puolustaja

Vastine_Hakkarainen

Toimittaja Petri Hakkarainen (Kaleva 23.2. Puheenaihe) maalaa turhaa kahtiajakoa metsien talouskäytön ja suojelun välille. Kun EU:n luontodirektiivi implenentoitiin Suomeen, muodostettiin maassamme Natura2000 -alueita hyvinkin ns. täyden suojelun periaatteella. Näitä alueita on meillä enemmän kuin missään muussa EU -maassa.

Muistettakoon, että maan istuva hallitus on päättänyt perustaa kansallispuiston Suomussalmen Hossaan. Sikälikin hakkaamattomat metsät on kyllä Suomessa edelleen huomioitu ja niin tulee tehdä jatkossakin, mutta talousmetsää ja kansallista metsäpolitiikka ei saa syyllistää. Uusittu metsälaki on ottanut entistä enemmän monimuotoisuutta ja metsien jatkuvaa kasvatusta hyvänä talousmetsänhoidon periaatteena.

Metsät ovat kiistämätön hiilinielu. Puusta valmistetut tuotteet sitovat hiiltä koko elinkaarensa ajan ja puurakentaminen onkin lisääntynyt. Se on oiva vaihtoehto betonirakentamiselle, joka muuten vaatii esimerkiksi maa- ja kallioainesten käyttöä. Kallioperä ei tietääkseni uudistu kuten metsä, louhokset eivät ole erityisen merkittävä kulttuurimaisema.

Hakkarainen mainitsee myös Greenpeacen, jonka Suomen toiminta on miina korsussa. Greenpeacen pitäisi suojella luontoa siellä, missä tarve on huutava. Tänään valaat kuolevat syötyään muovia merestä tai suurkaupungeissa ilmansaasteet ovat koko maapallon kannalta vaarallisia. Siinä ei puun halaaminen Kupsussuolla auta kun vesistöt pilaantuvat mikromuovein ja enemmänkin. Luulisi kansainvälisellä järjestöllä olevan mahdollisuudet enempäänkin kun häiriköidä suomalaisia metsureita.

Toki metsien suojelua tarvitaan ja sekin luo työpaikkoja. Tehdään se rakentavassa yhteistyössä talouskäytön kanssa ja kansallista metsäpolitiikkaa puolustaen. Se muuten osataan täällä parhaiten, eikä Vrysselissä.

Janne Koskela, Pikkaralan puunhakkaaja

Kokeilin taannoin Kuntalaisaloite.fi-järjestelmää. Lähetin sinne esityksen alikulkutunnelista Pikkaralaan. Järjestelmä oli yksinkertainen ja helppo käyttää. Kun kokeilin tätä järjestelmää, elettiin viime vuoden elokuun loppua ja eipä sen jälkeen muuta kun odottelemaan vastausta.

Ensin tähän kyselyyni vastasi Tampereen ELY-keskus 16.1.2017 kysellen tarkennusta mihin kohtaan kartalla alikulkutunneli sijoittuisi. Laitoin ehdotukseni heille. Tässä vaiheessa ei vielä Oulun kaupungilta vastausta ollut kuulunut ja jatkoin odottelua, kunnes 8.2.2017 sähköpostissa viesti tällaiselta kuin Loota, joka Oulun kaupungin puolesta oli lähestynyt minua alikulkutunneliasiassa. Loota ilmoitti että asia on lähetetty ELY-keskukseen ja Lootan viesteihin ei voi vastata.

Järjestelmä oli hyvä ja käyttökelpoinen mutta jäi tunne että kaupungin puoli voisi toimia joustavammin. Toivoisin nopeampaa yhteydenottoa kaupungin puolelta ja nimenomaan henkilökohtaista yhteydenottoa, ei mitään Loota-järjestelmää. Henkilökohtainen yhteydenotto olisi siinä mielessä hyvinkin tärkeä, että aloitteentekijä tuntisi että asia on ollut tärkeä ja tarpeellinen muillekin. Uskon, että kuntalaisaloitteita tehdään useimmin pitkän harkinnan jälkeen ja tarpeelliseen asiaan.

Nyt näin ei tapahtunut. Tulee mieleen onkohan kukaan edes käsitellyt tuota asiaa ja joku automaatti on lähettänyt vain pelkän muodollisuuden vuoksi automaattisen vastauksen. Tässä tapauksessa asiaani on kuitenkin käsitelty koska ELY-keskus oli minuun yhteydessä jo ennen Oulun kaupunkia.

Suomella on maailman paras pohjavesi. Näin väitetään, mutta sitä ei osata hyödyntää. Tämä tuli ilmi Lahden MM-kisojen yhteydessä johon vesi tuodaan Englannista ja pahvipakkaus Ruotsista. Kuulostaa uskomattomalta! Suomesta siis ei tällä hetkellä löydy yhtään yritystä joka laittaisi juomaveden kartonkipakkaukseen!

Sari Hassi (Tetra Pakin ympäristöpäällikkö) väittää Maaseudun tulevaisuus-lehdessä pakkauksen tulevan Stora Enson tehtaalta Ruotsista. Siis tarjolle tulee englantilainen vesi ja ruotsalainen pakkaus! Ja tämä yhdistelmä toimitetaan Lahteen, jossa on maailman ympäristöystävälliset MM-kilpailut. Vaikka otetaan huomioon kuljetusmatkat, niin silti pahvikartonki on ympäristöystävällinen, Sari Hassi sanoo. Minä en ainakaan usko tuota väitettä. MTV3:n haastattelussa Mikko Nikkilä väittää, ettei suomalainen vesi sovi urheilun jälkeen koska siinä ei ole mineraaleja!

Tässä on taas yksi esimerkki siitä miten Suomessa vähätellään suomalaista osaamista. Veden olisi voinut laittaa hienoon muovipulloon jonka voisi kierrättää tai urheilija olisi voinut ottaa sen matkamuistoksi kotiin kisoista. Miksi Suomessa pitää kaikkea omaa tekemistä vähätellä? Siinä meillä on paljon opittavaa ulkomailta, siellä tuodaan aina paikallista yrittämistä esille. Voitaisiinko Suomessakin tuoda paikallisia tuotteita esille? Lahden MM-kisoihinkin olisi voitu suunnitella joku hieno Suomi-aiheinen vesipullo jossa olisi paikallista vettä, vaikka siinä ei ole niitä mineraaleja. Näillä pienillä teoilla saisimme Suomea, suomalaista taidetta ja osaamista tunnetuksi.

Kotimainen tuote on yleensä ekologisempaa mitä tuontitavarat. Kaiken huippu on Suomi 100-vuotisjuhliin tarjoiltavat juomat. Suurin osa niistäkin tulee ulkomailta. Eikö Suomessa ole pienpanimoita jotka voisivat tehdä nuo juomat? Kyllä niitä löytyy, mutta se on vain valinnoista kiinni. Pitäisi Suomessakin ruveta ajattelemaan ensin paikalista mahdollisuutta. Jos ei löydy, tutkitaan löytyisikö muualta Suomesta. Viimeinen vaihtoehto olisi ulkomaat. Ketä tällainen järjestely hyödyttää? Suomen hyöty jää kovin pieneksi.

Lyhyen ja nopean hakukierroksen jälkeen saatiin Ouluun uusi kaupunginjohtaja Päivi Laajala yhden äänen turvin. Yleiseen tietoon on tullut, ettei Laajala ole reuna-alueiden asukkaiden puolta ymmärtävä ihminen. Hän pitää enemmän keskittämispolitiikasta eli vähäisetkin palvelut kuuluisi siirtää Ouluun.

Toivottavasti hänen työsopimukseensa ei kuulu bonushoukutinta eikä kannustinpalkkioita jotka laittaisivat hänet leikkaamaan Oulun menoja asettamalla reuna-alueen asukkaat eriarvoiseen asemaan. Tämä tarkoittaisi automaattisesti reuna-alueiden kyläkoulujen alasajoa ja loppujen terveyspalveluiden siirtämistä Ouluun. Toivottavasti virkamiehet ja kohta valittava uusi valtuusto ei ole tällaisen reuna-alueiden kurjistamisen kannalla. Tulemme näkemään kun kouluverkkosopimus revitään auki, silloin tarvitaan reuna-alueiden puolustajaa!

Eilen alkoi kiusaukseen yllyttävä ohjelma, nimittäin Putous. Tässä ohjelmassa imitoidaan ja pilkataan kaikkea mitä vain, mistä sattuu aihe löytymään. Yleensä aihe löytyy julkisuudessa olevista henkilöistä ja politikoista. Se, joka lähtee politiikkaan, hänen täytyy sietää julkista arvostelua enemmän kuin tavallisen kansalaisen. Onko tässä asiassa jokin hierarkia, mitä ylempi poliittinen virka on, sitä suuremmin saa arvostella ja irvailla poliitikon kustannuksella. Ei Poliitikko voi mennä sanomaan, että tuo minua irvaileva hahmo on kiellettävä. Siitähän syntyisi hirveä meteli ja se kääntyisi poliitikkoa vastaan, ja todettaisiin vain että oletpa sinä herkkä kun tuommoisesta suutut.

Nyt uutuutena ovat mukana myös lapset, jotka saavat oikein luvan kanssa ja vanhempien avustuksella irvailla poliitikoille ja muille ihmisille. Entäs jos nämä lapset alkavat koulussa toisten oppilaitten ja opettajan kustannuksella irvailemaan? Hyväksytäänkö me tuollainen käytös koulumaailmassa? Entäpä työpaikalla? Uskallatko ruveta matkimaan pomoa, hänen nimeä muokkailemaan ja mennä hänelle esittämään tämä aikaan saannos?

Miksi ei voisi olla hahmoja jotka ovat kokonaan itse kehiteltyjä, joiden ei tarvitsisi olla julkisuuden henkilöitä? Tästä oli hyvä esimerkki aikaisimmilta kausilta Rakennusmestari Harjakainen, jota löytyy vähän jokaisesta meistä. Onko vanhempi ajatellut mitä siitä voi seurata kun lähettää lapsen tekemän videon tällaiseen ohjelmaan? Saako videon julkaisun jälkeen alkaa lasta matkimaan ja irvailemaan hänen kustannuksellaan? Onko se sopivaa? Tuleeko lapseta siitä hetkessä kun hänen videonsa julkaistaan parhaimpaan katseluaikaan julkisuuden Henkilö? Olisi hyvä kertoa lapselle mitä voi seurata Youtubeen ladatusta videosta joka kerää tuhansia katseluita. Hyvä olisi muistuttaa kotona näistä sosiaalimedian vaaroista.

Mistä löytyy leijona, tuo hyvän tuulen antaja? Kuka muistaa tuon mainoslaulun? Olemme saaneet lukea lehdistä ja sosiaalisesta mediasta tavallisesta pojasta jota opettaja oli puhutellut joululahjaksi saamastaan korusta koska siinä oli Suomen vaakunan leijona. Opettajan mielestä koru yhdistyy arvoihin jotka tuovat monikulttuuriseen kouluympäristöömme sopimattomia asenteita.

Mistähän lähtien leijona symboli on tuonut huonoa asennetta koulumaailmaan? Monikulttuurisuus hakee suomalaisten sietorajoja. Tähän hommaan on valjastettu koululaitos, kohta on joulujuhlatkin kiellettyjen listalla! Mihin kohta satavuotias Suomi on oikein menossa? Jos tällä tavalla tuhotaan Suomen arvokas historia ja kulttuuri, minusta ei monikulttuurisuuden tarvitse hajottaa hienoja suomalaisia perinteitä ja miksei voida yhdistellä kulttuureja? Miksi Suomen kulttuurin pitää olla kärsijän roolissa? Eikö meidän pitäisi olla ylpeä omista sukujuuristamme, löytyyhän niistäkin jo monikulttuurisuutta. Leijonakoru kirjattiin myös Wilmaan, eli koulun tietojärjestelmään. Missähän sävyssä? Opettajan ajatuspoliisina leikkiminen päätyy kommentiksi lapsen henkilökohtaisiin tietoihin.

Wilma on laajalti käytössä kouluissamme ja olen huolissani rekisterin käytöstä, mutta eritoten valvonnasta? Eräs äiti tuskaili Wilman olevan kuin rikosrekisteri, joka seuraa oppilasta, ketkähän pääsevät lukemaan oppilaan asioita? Ymmärrän, että tieto kulkee nopeasti kouluilta kotiin, mutta kuinka herkkiä asioita varttuvista lapsistamme saa kirjata ja millä mielellä lukee kuutosluokan opettaja kirjauksen ekaluokkalaisesta ”leijonakoru”? Milloin Wilman tiedot hävitetään ja kuka vastaa rekisteristä?  Seuraako Wilma lasta läpi peruskoulun? Miltähän tästäkin pojasta tuntuu yläasteella kun opettaja sanoo että sinullahan oli jo ala-asteella näitä arvo-ongelmia. Ei varmasti kovin hyvältä.

Wilman hyviä puolia kuitenkin on, etteivät lapset pääse näihin merkittyihin tietoihin käsiksi. Nykyään kun on muodissa sinne laittaa kaikki tapahtumat oppilaan tekemisistä ja tekemättä jättämisistä. Vanhempi kuulee yleensä vain opettajan virheistä oppilaalta. Pitäisikö perustaa Wilman rinnalle Weikko-verkko johon oppilaat saisivat kirjata opettajan tekemiset ja opettajan esimies kävisi nämä sitten läpi ja voisi pyytää tarvittaessa lisäselvitystä niin opettajalta kuin oppilaaltakin.

Joka tapauksessa, myöhäiset onnittelut Pikkuleijonille maailman mestaruudesta!

Sunnuntaina 20.9.2015 oli juttua Kalevassa Ruotsin työpaikoista. Jutusta innostuneena rupesin tutkimaan junareitin mahdollisuutta Ruotsiin. Tässähän piilee mahdollisuuksia, joskin erilaisuuksia. Toivottavasti ne eivät muodostu esteeksi.

Suomessa ja Ruotsissa on eri raideleveys. Tämän vuoksi radan ylittävän tavaraliikenteen hoitamiseksi tarvitaan terminaali ja junahalli josta kuljetettavat kontit yms tavarat voidaan siirtää vaunusta toiseen. Rajalla on kokeiltu vaunuja joissa automaattisesti muuttuvat akselipituus mutta se osoittautui kalliiksi ja toimivuudeltaan talvioloissa epävarmaksi.

Vuonna 2013 tavaraliikenne oli 0,16 miljoonaa tonnia joka muodostuu pääosin Tornion Röytän terästeollisuuskuljetuksista. Mahdollisia uusia kuljetuspotentiaaleja ovat Pohjois-Suomen teollisuuden vientikuljetukset Länsi-Eurooppaan.
Ruotsin kautta kulkeva reitti on arvioitu yhdeksi vaihtoehdoksi Suomen ulkomaankaupan merikuljetuksille.

Matkustajaliikenteessä on ollut esillä junatarjonnan jatkaminen Haaparantaan asti. Henkilöjunien pääteasema ja tavaraterminaalin sijoituspaikka vaikuttavat keskeisesti sähköistyksen aiheuttamiin kustannuksiin. Nykyisten suunnitelmien mukaan terminaali on tulossa Haaparannan puolelle. Tällöin ruotsalaista henkilöjunia ei voida ajaa sähkövedolla Tornioon asti koska rajan ylittävällä osuudella ei voi olla kahdelle eri raideleveydelle erillistä sähköjärjestelmää. Tällöin myös henkilöjunien vaihtoasema olisi sijoitettava Haaparantaan jolloin radan sähköistäminen Suomen raideleveyden mukaisesti edellyttäisi rajan ylittävän ristikkosillan rakentamista.

Muita vaihtoehtoja on rajan ylittävän henkilöliikenteen hoitaminen vectron-vetureilla ja henkilöliikenteen hoitaminen rajan yli busseilla. Ajallisesti junanvaihto kestää noin 40 minuuttia. Liikennevirasto on tutkinut asiaa tänä vuonna.

Lähtökohtaisesti tällaisen uuden liikenteen on oltava liiketaloudellisesti kannattavaa. Pohjois-Suomi elää puusta ja teollisuudesta, täällä on vahva puurakentamisperinne. Täällä on myös suuria talotehtaita junaradan lähettyvillä, joten voitaisiinko ajatella Pohjois-Suomesta talotehtaalta nostettavan valmis omakotitalon elementti suoraan junan kyytiin. Junan kyydissä rahtia voitaisiin viedä suoraan Ruotsiin tai jopa Keski-Eurooppaan asti koska näissä maissa arvostetaan suomalaista rakentamista. Tai mikseipä Kiirunaan jossa on uusi rakennusbuumi koska siellä siirretään kaupunkia kaivoksen tieltä pois.

Eikä henkilöliikennettäkään pidä unohtaa, mikä sen mukavampaa olisi kuin Oulusta ajella junalla Keski-Eurooppaan. Myös Ruotsin puolelta oltaisiin varmasti halukkaita osallistumaan Pyhäjoen ydinvoimalan rakennusprojekteihin. Oma lukunsa on Lapin kaivosteollisuus, mikäli siellä saadaan kaivosteollisuus toimimaan, lisäisi se myös junaliikennettä. Ruotsi on esimerkillisesti panostanut raideliikenteeseen rakentamalla Haaparannasta Bodeniin uuden rataverkoston joka on sähköistetty.